12.1.2009

Stop mainosräteille (etenkin ikkunoissa)!

AL: Ikkunat peittoon mainosrätillä - yhdenvertaisuusloukkaus
HS: Kohumainos poistettiin kerrostalon seinästä

Helsingin kaupunki voisi loppuneen ja loputtomasti rahaa syöneen Stop töhryille! - katutaiteen nollatoleranssikampanjansa tilalle ottaa uuden tavoitteen: Stop mainosräteille (etenkin ihmisten ikkunoissa)! Kiinteistöliiton suosituksen mukaan ihmisen ikkunoita ei passaisi peittää mainosräteillä ja rakennusvirasto aikoo kehottaa taloyhtiötä poistamaan lakanan. Naapurin ikkunat kun saatiin verhota taloyhtiökokouksen enemmistön päätöksellä (varmaan sen toisen, mainoslakanattoman rapun naapureiden). Että ihan suositetaan ja kehotetaan! Kyllä jos meikäläisen ikkunan eteen olisi tuommoinen humahtanut, niin... No, se luultavasti ei kovin kauaa siinä olisi ollut. Eipähän tosin ole enää sen helsinkiläisenkään talon seinällä.

Tämä on periaatteellinen kysymys. Mainosyhtiön edustaja Svein Erik Sugenn sanoi Hesarin jutussa yrityksensä haluavan tuoda lisää mainoskankaita talojen seiniin muuallakin Suomessa. "Me toivomme, että talojen julkisivuissa olevaa mainontaa kohdeltaisiin samoin kuin esimerkiksi bussipysäkkien ulkomainontaa", sanoo Sugenn. Tiedätkö mitä, Sugenn? Siinä tapauksessa minä toivon, että katutaidetta kohdellaan samoin kuin firmanne - ja kaikkien muidenkin firmojen - mainoksia. Voin tulla piirtämään ensimmäisen graffitin Sugennin oman ikkunan alle. Vai diggaakohan hän enemmän niitä mainosrätei ja -lumpui? On varmaan omankin talonsa niillä verhonnut...

Ai niin, voihan hän asua omakotitalossakin. En minä oikeasti halua mainosrätei sen enempää kuin lumpuikaan ja katutaidetta ihmisten kotitaloihin. Monesti tupataan ajattelemaan, että kerrostalo on julkista aluetta ja "kaikkien käytössä", mutta omakotitalo ei. Niin kuin ei tietysti olekaan, mutta kerrostalokin on jonkun koti. Tai aika monenkin. Julkisen tilan käytöstä sitten toinen kerta, mutta lyhyesti voisin todeta, että mieluummin katselen graffiteja alikulkutunneleissa kuin typeriä mainoksia bussipysäkeillä. Tai valtavia mainoslakanoita rakennusten seinissä.

6.1.2009

Uusavuttomuus

Uusavuton on mukava sana. Itsekin käytän sitä silloin tällöin. Se on myös adjektiivi, joka tiivistää kätevästi yhteen sanaan lauseen "ennen kaikki oli paremmin ja vanhan ajan taidot uuden ajan, esimerkiksi atk-taitoja, tärkeämpiä". Oli miten oli, uusavuton-sanalla tarkoitetaan vähän milloin mitäkin, puhujasta riippuen. Se on siis mitä mainion haukkuma- ja leimasana. Mietin, mikä minulle on uusavutonta, ja tulin siihen tulokseen, ettei uusavuton ole minulle suinkaan synonyymi tyhmälle tai pullamössölle. Toiset vaan osaa toisia juttuja.

Jos kuitenkin mietitään ihan perusjuttuja, niin kyllä kenen tahansa pitää osata esimerkiksi vaihtaa lamppu, siivota, kulkea julkisilla, keittää ja kuoria perunat, täyttää pyöränkumit ja rasvata ketjut, pestä ja silittää pyykit. Ja mitä kuka tahansa osaa myös jos vain haluaa osata... No, napin ompelu, sulakkeen vaihto, kalan ruotiminen, auton renkaiden vaihto, hajulukon ja viemärin puhdistus, yksinkertaisten huonekalujen kokoaminen, taulujen kiinnittäminen, jätteiden lajittelu ja vaikkapa farkkujen paikkaus. Niin, ja ruoanlaitto noin ylipäänsä. Tietokoneen kytkeminen kuuluu myös tähän sarjaan, mutta sen voisi laskea ns. vanha-avuttomuuden piiriin.

Sitten on sellasia asioita, jotka ovat toisille itsestäänselvyyksiä ja toisille ydinfysiikkaa. Minulle itsestäänselvyyksiä, siis asioita jotka ovat miltei yhtä helppoja ja luonnollisia kuin hengittäminen, ovat esimerkiksi soutaminen, puulämmitteisen saunan tai nuotion sytyttäminen, pilkkiminen (ei se baarissa pilkun aikaan tapahtuva), lehmän lypsäminen (sekä käsin että koneella) ja vaikkapa koiran kynsien leikkaus.

Sen sijaan en osaa virkata kuin patalapun ja kutoa kuin kaulaliinan. En tiedä, miten sukset voidellaan, enkä osaisi vaihtaa öljyjä luultavasti muihin kuin omaan autooni - siihenkin hädin tuskin. Noin ylipäänsä ottaen ihailen valtavasti käsityöläisiä, siis ihmisiä, jotka virkkaavat päiväpeittoja, kutovat ryijyjä ja väsäävät puusta kasaan ihan mitä tahansa. Herrinjee - siinä on ihmisyys ylimmillään! Muista perinteisistä ns. duunarintaidoista puhumattakaan.

Oma lukunsa ovat erinäiset kikat. Ruokasooda ja etikka auttavat moniin likoihin ja tahroihin, tiukan purkin kannen auki sitä lämmittämällä, vanhat autot auki melkeinpä lusikalla. Ja näitähän riittää.

Edellä esitetty uusavuttomuus-pohdinta ei kuitenkaan ole mikään yleispätevä totuus. Nimittäin ei käy syyttäminen sitä kadulla kasvanutta, joka ei osaa keittää perunoita. Koko käsite onkin hyvin venyvä. Mutta mitä ihan jokainen ihminen osaa? Ainakin laulaa, piirtää ja nauraa. "Taide" ja itsensä ilmaiseminen ei ole läheskään aina "taidoista" riippuvaista. Summa summarum: eläköön kaikki taitajat, alaan ja ammattiin katsomatta!