19.8.2009

Enemmän aikaa ja tarpeeksi rahaa

Väitän, että otsikon kaltainen ajatus on miltei jokaisen suomalaisen toiveita-listan kärkikaartia. Siksi Taloussanomissa esitellyt Rederan tutkimustulokset eivät yllättäneet. Kaikki eivät sittenkään halua pikkupomoiksi tai uhrata koko elämäänsä työlle. Oliko se tosiaan yllätys?

"Myös ihmisten sitoutuminen työhön ja yrityksen tavoitteisiin on laskenut." Kas kummaa. Ensin on piiskattu itsestään vuosien ajan kaikki irti odottaen jotain ihmeellistä vapahdusta tai palkintoa työelämässä, ja sitten saadaan joukolla kenkää.

"Jopa 89 prosenttia tutkimukseen vastanneista kokee työelämän vaativampana kuin ennen. 96 prosenttia on sitä mieltä, että työssä pitää saada entistä enemmän aikaan vähemmässä ajassa ja pienemmillä resursseilla kuin ennen."

Nämä ovat aika yksiselitteisiä lukuja. Hyvin monet ihmiset ovat työssään väsyneitä, kaikkensa antaneita, äärirajoilla. Milloinkahan homma leviää käsiin? Jossain ne rajat tulevat vastaan kovimmallakin raatajalla.

Tässä on vielä se ristiriita, että työn määrä jakautuu varsin epätasaisesti. Samaan aikaan kun porukkaa potkitaan pihalle niin ne, joilla duunia on, on sitä yltähypäten. Kumpikaan porukka tuskin on pidemmän päälle erityisen onnellinen tästä tilanteesta.

Tilanteeseen on olemassa hyvin yksinkertainen ratkaisu: duuniviikosta 30-tuntinen (tai muu työajan lyhennys), niin saadaan työllisyysluvut nousuun ja ihmisille enemmän aikaa olla keskenään, touhuta kodeissaan, olla ja ajatella. Veikkaan, että tällainen hyvinvoinnin lisääntyminen kertaantuisi monella tapaa ja toisi huikeat säästöt esimerkiksi niillä sektoreilla, joilla nyt torjutaan lääke- ja asiantuntija-armeijoin erilaisia henkilökohtaisia ja sosiaalisia ongelmia.

Laista 8-tuntisesta työpäivästä on kohta jo sata vuotta, olisiko seuraavan uudistuksen aika? Varsinkin, kun taitaa se kahdeksan tuntiakin olla monelle 1800-luvun lopun tyyliin kellonympäri-duunipäviä tekevälle jo utopiaa.

Siitä rahasta vielä. Se, että tutkimuksessa raha oli määritelty vähimmän tärkeäksi asiaksi, tuskin tarkoittaa sitä, ettei rahasta pitäisi ja saisi puhua. Mistäpä muusta politiikassa puhuttaisiin. Itse tulkitsen tutkimustuloksen niin, että porukka ajattelee rahaa olevan tarpeeksi, kun sillä pärjää. Huomionarvoista tässä on, että hyvin moni ei pärjää - ei vaikka tekisi niska limassa duunia. Se ei voi olla oikein.

Lupaan palata asiaan.

12.8.2009

Huh huh, mikä urakka! Demokratia on.

"Tunneliadressin jokainen nimi pitää tarkistaa", uutisoidaan Tampereella. Pahus sentään. Onhan se kerta kaikkiaan harmillista ja työlästä, miten joudutaan ottamaan asiasta X mielipiteensä antavien kansalaisten aktiivisuus huomioon.

Lapsi ei ole ihminen?

Lasten pahoinpitely on Suomessa kriminalisoitu jo jokunen vuosi ennen syntymääni, mutta asenteet pohjautuvat yhä kolmattakymmentä vuotta tuonkin jälkeen raamatulliseen "joka kuritta kasvaa" -propagandaan. Siksi henkilökohtaisesti niin sanotusti vistottavat kaikki lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa puolustelevat kommentit, joita asian uutisoinnin tiimoilta aina esiintyy.

Ei lasten pahoinpitelyn yleisyys ja oikeuslaitoksen siihen puuttumattomuus ole mikään uutinen. Eikä myöskään se, että monet muuten fiksut kasvattajat siihen joskus turvautuvat. Mutta se kuitenkin on, että aikuiset pitävät sitä kohtalaisen laajalti (?) pätevänä kasvatuskeinona. Mikä helvetti siinä on, että "pienempiä ei kiusata" -periaate ei päde lasten, noiden kaikista avuttomimpien ja riippumattomimpien, kohdalla? Kyllä nyrkkihommat pitäisi osata rajoittaa edes suhteellisen tasavertaisten aikuisten kesken tapahtuviksi. Mutta miettikääpä, mikä kohu olisi syntynyt tällaisessa tapuksessa? Jos aikuinen ihminen (esim. avio- tai avomies naista tai nainen miestä) olisi mäiskinyt toista koiranremmillä? Kuinka moni sitä ilkeäisi puolustella? Miksi sitten lapsen ollessa kyseessä?

"Älkää kysykö mistä johtuu väkivalta", by Pelle. Väkivaltaa nähneissä ja kokeneissa on aina niitä, joilla on tarve puolustella sitä (mahdollisia syitä en lähde tässä erittelemään), mutta löytyy paljon myös niitä, jotka eivät tyystin tyrmää väitettä, että väkivalta synnyttää väkivaltaa ja uskovat siihen, ettei vanhemman oikeuteen automaattisesti kuulu tehdä hänestä biologisesti peräisin olevalle yksilölle, mitä huvittaa. Tarvinneeko mainita, että kuulun jälkimmäisiin. Kun sanat loppuvat, niin nyrkit puhuvat. En suinkaan väitä, etteikö väkivaltaista kasvatusta kokeneista voisi kasvaa ihan fiksuja ja mukavia ihmisiä. Ihmismieli on mukautuvainen. Sen sijaan väitän, ettei kukaan lapsena väkivaltaa kokenut ole suoranaisesti tuosta itseensä kohdistuneesta epäoikeudenmukaisesta ja kypsymättömästä voimankäytöstä juurikaan hyötynyt. Monelle se on aiheuttanut paljon haittaakin. Monelle ihan helvetin paljon.

Maalaisjärjestä... Rimpuilevan, raivokohtauksen saaneen lapsen saa ottaa väkisin syliin ja viedä sieltä marketista muualle huutamaan. Mutta omaa turhautumistaan ei saa purkaa siihen kakaraan - ei varsinkaan fyysisessä muodossa. Ja jos näin käy, ei sitä silti tarvitse hyväksyä. Inhimillisiä ovat vanhemmatkin, mutta erehtyminen ei kategorisesti oikeuta väkivaltaa.

Ollaan pienimpien puolella.

11.8.2009

Kesäkuulumisia

Kaikille kahdelle uskolliselle lukijalleni pahoitteluni kirjoitustauosta. Olisi pitänyt ilmoittaa, että "nyt olen tauolla N aikaa".

Kesä on mennyt (ja menee vielä kuukauden) lähinnä työn merkeissä. Nyt syksyn tullen aion ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa päivittää blogia taas säännöllisesti. Josko kertoisin näin parin kuukauden tauon jälkeen jotain tuosta bloggaamattomasta ajasta.

Duunit.
Olen ollut toimitusharjoittelussa Akaan Seudussa toukokuusta asti ja olen vielä syyskuulle. Alkukesästä duunipäivien jälkeen menivät vielä illat melko tiiviisti Raksanuoret-lehden toisen numeron parissa. Noiselle olen tehnyt juttua kesän aikana melko harvakseltaan.

Opiskelut.
Kesän aikan en ole tehnyt yhtään mitään opiskelujen eteen. Näihin aikoihin viimeistään aloitan murehtimisen siitä, pääsenkö ja mille kursseille, mistä alan vääntää kandia jne. Kurssien päällekkäisyys on jossain määrin ongelma joka helkkarin syksy.

Kesäasiat. Olen syönyt mansikoita kerran, uinut kahdesti ja ollut kaksilla festareilla. (En keksinyt millään mitään, mitä olisi ollut kolme. Tarkoitus kyllä oli Ilosaaren ja sattumankauppa-Saunan lisäksi mennä Puntalaan ja Valmuun, mutta olin niiden aikaan kipeänä.) Ei kovin kehuttava kesäasioiden saldo.

Media. Madonna. Jackson. Madonna. Jackson. Vaalirahakohu. Viimeisin ihan aiheesta. Madonna. Jackson. Madonna. Perseestä molempien hypetys.

Syksysuunnitelmat.Vanuilua, Moskovaa ja ehkä Köpistä. Sitten onkin jo joulu.

Knoppi. Ostan jonkin törkeän tyylikkään taulun, jonka törkeän tyylikkäästi kiinnitän itse seinälleni uutuuttaan hohtavalla akkuporakoneellani. Heti kun löydän poran arvolle sopivan taulun.

Muut. No onhan sitä vähän humputeltukin.