8.12.2010

"Ai sä et vielä asu kadulla? Kohta asut."

Muun muassa näin kuulin kuvattavan lakia, joka sallii nuorten toimeentulotuen leikkaamisen. Enimmillään 40 prosenttia, alimmilleen 250 euroon. Tulisitko sinä toimeen 250 eurolla kuussa? Minä en. Eikä ihme, koska summa jää noin 800 euroa köyhyysrajan alle.

Osmo Soininvaaran ideoimaa ja tänään hallituspuolueiden (kokoomus, keskusta, vihreät, RKP) läpiajamaa lakia perusteltiin sillä, että näin saadaan nuoret opiskelemaan ja töihin. Nimittäin tukea voidaan lain mukaan leikata nyt koulutuksesta kieltäytyvällä tai sen keskeyttävältä nuorelta.

Eikö olisi ollut vähän fiksumpaa taata opiskelupaikka kaikille alle 25-vuotiaille, eikä jälkeen päin kepittää heitä siitä, etteivät opiskele? Ai niin, paitsi etteihän opiskelu takaa työpaikkaa, kaikkea ei voi koulussa oppia, ei ole järkeä opiskella mitä sattuu jne. Miksi nämä argumentit eivät päde nyt? No eivät tietenkään päde, koska nyt kepitetään nuoria eikä päättäjiä.

Kepitysuskovaiset eivät kaiketi ole tutustuneet tempputyöllistämiseen tai työttömän nuoren arkeen ylipäänsä. Saati sellaisen, jolla on opiskeluvaikeuksia tai vaikkapa mielentervys- tai päihdeongelmia. Sitä paitsi, kun meille opiskelijoille vasta huudettiin, millaisia loisia olemme, niin mitäs tuota suotta sellaista statusta tavoittelemaan.

Koko sutena syntyneen lain suurin ongelma on kuitenkin se, että se kerta kaikkiaan riistää ihmisarvon yhdeltä niistä ihmisryhmistä, joka on jo nyt jätetty mopen osalle. Kysymys on vain ja ainoastaan siitä, että rakenteelliset ja yhteiskunnalliset, osin poliittisin päätöksin luodut ongelmat siirretään heidän vastuulleen. Näin tehdään voittoa niille, joilla on, hyväksikäyttämällä niitä, joilla ei ole. Ja se on härskiä ja surullista.

Lain on arvioitu tuovan noin neljän miljoonan säästöt. Hah. Monikokymmenkertaiset tulevat olemaan kulut, kun ihmisiä yritetään paimentaa ja ruoskia kuin karjaa? Inhimillisen kärsimyksen määrää ei käy mittaaminen, mutta syrjäytymisen kulut tulevat vielä nousemaan pilviin. Jos ihminen kituuttaa toimeentulon minimillä muutenkin, on mahdollisesti masentunut, muusta syystä työkyvytön, tai ehkä erittäinkin työkykyinen ja -haluinen mutta työtön ja kaiken päälle yhteiskunnan tarpeettomaksi leimaama, tuleeko siitä iloinen yhteiskunnan jäsen ja veronmaksaja, kun se laitetaan paitsi polvilleen, vielä nuolemaan maata?

Terveisiä Arkadialle: haistakaa vittu.
Terveisiä kepitetyille: autot palamaan.

P.S. "Miksi eduskunta leikkasi toimeentuloa vain alle 25-vuotiailta? - Se haluaa nuoria huoria. - Sen mielestä nuorten on parempi myydä huumeita tai persettä kuin olla kotona. - Se ei vielä huomannut, että kansaneläkekin on yli 250 euroa kuukaudessa."

Vakavasti ottaen, jos itse olisin turhien ja kusisten työllistämis- ja kouluttamistoimenpiteiden uhri, niin ottaisin sen 250 euroa ja syrjäyttäisin itseni sitten viimeistään aivan vapaaehtoisesti tämän yhteiskunnan ulkopuolelle. Nälkä kasvattaa joskus ihan muuta kuin nöyryyttä. Mitä turhaan kumartelemaan, kun ei ole mitään menetettävääkään.

31.10.2010

Kuraiset arvoni

Facebookissa, tuossa helvetinkoneessa, on, kuten kaikki tiedämme, mitä erilaisimpia sovelluksia. Viimeisimpänä ruudulle lävähti ”Millaiset arvot omistat” -sovellus. En tehnyt testiä, mutta siitä tuli kuitenkin mieliteko arvioida arvoja kuin mitä tahansa omistettavissa olevaa hyödykettä tai turhaketta. Kuten nyt vaikka kenkiä.

Miksi juuri kenkiä, no koska kengät ovat esineiksi harvinaisen tärkeät. Se johtuu siitä, että kengillä on liikkumisen mahdollistajina tai estäjinä melkoisesti merkitystä ja ”mikä on tärkeintä, on liike”.

Suhtautumistani pukeutumiseen ylipäänsä kuvaa pätkä muuan suomalaisartistin vuoden 1978 debyyttialbumin kahdeksannesta biisistä: ”Vaatteista ei tää poika piittaa, rumat vain niillä koreilee. Kunnon kengät kyllä pitää olla, muuten liukastuu peehen.”

Siis.

Arvoni tuntuvat hankittaessa kovahintaisilta, mutta maksavat itsensä vuosien saatossa takaisin. Arvoni ovat ennen kaikkea mukavat ja käytännölliset, mutta arvoista vähänkään ymmärtävän silmään myös melkoisen makeat.

Niissä on ideaa ja niillä on funktio, ne on hankittu harkiten. Minulla ei ole kovin monia arvoja, mutta harvoista arvoistani pidän huolta sitäkin paremmin. Vaikka toisaalta - jos eivät kestä menossa mukana, eivät olleet sen arvoiset.

Arvoni eivät ihan helposti mene pois muodista, jos koskaan ovat jossain sellaisessa mukana olleetkaan. Ne kestävät hyvin aikaa, elämää ja kulutusta. Ne mahdollistavat minulle monipuolisen liikkumisen, vaikka ovat kaukana tervee(llisi)stä.

Arvojani ei noin vain heitetä menemään. Sen sijaan niitä kuuluu paikata ja puhdistaa.

Jos arvot kaikesta huollosta huolimatta meinaavat käydä vanhoiksi, niistä tulee festariarvot. Ne siis otetaan mukaan kesällä pari-kolmipäiväiseen poikkitaiteelliseen kesätapahtumaan ryvettymään. Jos ja kun arvot eivät kestä testissä, ne joutavat roskiin.

Jos ne kestävät, ne kestävät vain jeesusteipin voimin. Jeesuksella paikatuissa arvoissa taas ei välttämättä ilkeä ihmisten ilmoilla kulkea.

Siisteintähän olisi, jos voisi vain juoksennella ympäriinsä aivan arvoitta. Sellainen vain on vähän hankalaa tässä kylmässä maailmassa, jossa pitkä on matka ja kivinen tie päällystetty lasilla ja paskalla.

Oikeastaan arvoista puhuminen on pelkkää pinnallista (pohjallista) läpätystä niin kauan, kuin tie on niin kivinen kuin se monille meistä on.

11.10.2010

Puolueeton toimittaja

Aamulehdestä ei-niin-yllättäen Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan johtajan pallille pompannut Matti Apunen vaatii Journalistiliitolta apua toimittajien puoluekantojen selvittämisessä.

Mikäpä siinä. Mutta laitetaan samoin tein julkisiksi myös elinkeinoelämän pamppujen ja mediatalojen omistajien puoluekannat. On aika naiivia kuvitella, että näiden rinnalla jonkun rivitoimittajan mahdollinen puoluekanta vaikuttaa journalistiseen sisältöön juuri mitenkään.

On myös aika 70-lukulaista luulla, että toimittajilla yleensä on minkään puolueen jäsenkirjaa. 2000-lukulaista sokeutta on luulla objektiivisiksi toimittajiksi niitä, joilla ei jäsenkirjaa ole. Ei se, ettei toimittaja a) osaa nähdä asemaansa poliitisella ja muulla kartalla, b) myönnä sitä, tee hänestä puolueetonta.

Paraskin "puolueettoman tiedon välittäjä" laulaa aina jonkun lauluja - enemmän tai vähemmän, omiaan tai muiden, tahallaan tai tahattomasti. Ammattitaitoa on nähdä, kenen. Ja yrittää sitten olla laulamatta ihan hirveästi kenenkään. Suurinta puolueellisuutta ja valheellisuutta on väittää, että omat journalistiset tuotokset ovat puolueettomia.

"Puolueettomuus" ei ole toimittajan mielipiteettömyyttä, näkökannattomuutta tai maailmankatsomuksettomuutta, vaan kykyä nähdä mahdolliset riippuvuussuhteensa ja asemointinsa sekä poliittisissa että muissa yhteyksissä. Ja kykyä erottaa omat intressit työstään - siinä määrin, kuin se aidolla innolla täydestä sydämestään työtään tekevälle ihmiselle on edes mahdollista. Eiväthän toimittajat ole mitään koko maailmankaikkeuden näkeviä ja sitä objektiivisesti analysoivia teknisiä aivoja, vaan ihmisiä, jotka toimivat kuten ihmiset toimivat.

Toisaalta heillä useimmiten on kaikesta huolimatta vakaa pyrkimys objektiivisuuteen ja muutamiin muihin journalistisiin hyveisiin. Itsekin esimerkiksi arvostan muutamia kokoomuslaisiksi tietämiäni toimittajia toimittajina. En myöskään koskaan ole saanut omassa työssäni kuulla puoluekantani vääristävän sitä. Järjestään ainakin omalla kohdallani yhteiskunnallista aktiivisuutta on pidetty ajattelun, ei aivopesun, merkkinä.

Ymmärrän toki Apusen kannan. Valta mediassa sekä muualla on parhaillaan melko porvarillista, ja valta-asemassa oleva katsantokanta näyttäytyy suurelle yleisölle aina objektiivisena. Siksi olisi kiva paljastaa joukosta vääräuskoiset vastakulttuurin ja marginaalien edustajat. Stalin-kortit viuhumaan vaan - niidenkin kohdalla, jotka ovat hädin tuskin eläneet Neuvostoliiton vielä ollessa olemassa. Minäkin olin kolmen vanha, kun se hajosi. Ilmiselvä stallari ja DDR:n huora siis.

Journalismin puolueettomuus voisi olla myös toimittajien puoluekantojen julkisuutta. Jos sillä siis olisi mitään merkitystä. Samaan syssyyn pitäisi kuitenkin rehellisyyden nimissä julkistaa mediatalojen omistajien ynnä muiden todellisuudessa valtaa käyttävien puolekannat. Oikeastaan kaikkien niiden, joilla katsotaan jotain valtaa tässä maassa olevan. Eikös? Vai miksi juuri vain toimittajien?

Itsellenihän asia on yksi ja lysti, koska olen sen suhteen jo tehnyt journalistisena itsemurhana pidetyn kaapistatulon. Olkoonkin, että toimittajuuteni on vielä varsin alkutaipaleella. Tein sen rehellisyyttäni, lähinnä itseäni kohtaan. Luottavaisuudesta siihen, että myös toimittajan ammatissa toimiva saa toteuttaa yhteiskunnallista ja poliittista itseään. Ja ennen kaikkea luottavaisuudesta siihen, että ihmiset ajattelevat itse, eikä Apusen tarvitse tehdä sitä heidän puolestaan.

23.8.2010

Life in plastic, it's fantastic!

Joku kenties provosoitui tiedosta, että moni nuori nainen käyttää järjettömiä rahasummia ulkokuoreensa. Satoja ja tuhansia euroja kuukaudessa ripsien- ja hiustenpidennyksiin, rakennekynsiin, merkkivaatteisiin ja -laukkuihin, tiesi Aamulehti kertoa.

Toivottavasti kukaan ei sentään elä niin tynnyrissä, että olisi yllättynyt. Koostuuhan koko ihmiskuvastomme, mitä kollektiivisesti ihailemme, pelkistä botox-muovi-geeli-liima-virityksistä. Tottakai ihmiset haluavat tulla ihailluksi, eivätkä varmasti nuoret tytöt vähiten. Etten ehkä kuitenkaan ensimmäiseksi heitä syyttäisi turhamaisuudesta tai tyhmyydestä kun miettii, millaisen sekopäisyyden keskellä tässä eletään. Sitä paitsi, jos sanot nuorelle tytölle: "muoviviritelmä Y on helvetin hyvännäköinen" ja perään "mutta sinä olet hyvä juuri noin" - arvaa, uskooko hän?

Miestenlehtiä muistetaan aina parjata, mutta salakavalinta on naistenlehtien propaganda: naisen täytyy viettää X aikaa päivässä hoitaen käsiään ("Kätesi ovat käyntikorttisi!"), X aikaa hoitaen jalkojaan, X aikaa nyppien kulmiaan, X aikaa muita karvojaan, X aikaa kuntosalilla, X aikaa body pumpissa ja X aikaa lutraten itseruskettavia, kunnes hitaampikin lissu uskoo, että on täysin kelvoton ihmisenä, ellei tee kaikkea edellämainittua ja vielä paljon enemmänkin. Vähemmästäkin syntyy ulkonäöstään neuroosin kehittäviä pakko-olla-sitä-ja-tätä-ennen-kuin-olen-mitään-ihmisvirityksiä. Sama koskee nykyisin poikia siinä missä tyttöjäkin.

Ja mikäs siinä, jos siitä nauttii. Tokihan jokainen saa työntää rahansa - tai vanhempien rahat, jos sattuu rikkaasta perheestä olemaan - mihin haluaa. En koe sen olevan itseltäni pois. Itse asiassa, tuohon AL:n haastateltavien arvokonservatismiin - mies on perheen pää ja miehen on elätettävä perhe - yhdistettynä aivan päin vastoin...

Onhan nimittäin helvetin hyvä, että muovitukkaiset muijat noukkivat ne äijät (tai äijät muijat, muijat muijat ja äijät äijät, whatever) parempaan talteen, jotka suostuvat elättämään ne vain siksi, että niillä on muovitukka. Itsehän en niin saapasta äijää kelpuuttaisi, jolle riittää palkinnoksi elättämisestä muijan muovitukka. Enkä niin konservatiivista tai huonoitsetuntoista, joka haluaa elättinaisen. Että hyvä vain, kun noukkivat toisensa kuljeksimasta muitten riesoina. Antaa kaikkien muovitukkien kukkia!

Mutta siltä varalta, että blogia sattuisi lukemaan joku itseäni nuorempi, joka uskoo edelleen, että tarvitsee ihan välttämättä muovitukan. No: ota se tukka tai ole ottamatta. Pääasia, että nautit itsestäsi ja olostasi vartalossasi. Se on sinun, ota se omaksesi! Paineet olla tietynlainen ovat järjettömät, se on varmasti vaikeaa. Yritä silti haistattaa paskat kriteereille, jotka ovat luoneet ne, jotka rahastavat epävarmuudellasi. Voin luvata, ettet tule pettymään!

Keskity ennemmin siihen, miltä kroppasi tuntuu, miten viihdyt siinä ja mihin voit sitä käyttää kuin siihen, miltä se jonkun muun silmin näyttää. Sillä kummallista kyllä - viimeisin huolenaihe yleensä poistuu, kun aiemmin mainitut ovat hanskassa. Yritän vain sanoa: katso peiliin, katso oikein antaumuksella, mutta katso rakastaaksesi, älkää kritisoidaksesi. Nauti. Nauttiva ihminen on kaunis ihminen. Itseään vimmaisesti trimmaava neurootikko yleensä ei.

Tähän yhteyteen vielä sananen hedonismista, joka oli linkittämässäni jutussa ymmärretty mielestäni täysin väärin. Eiväthän nämä mimmit ymmärrä hedonismista mitään. Ei hedonismi, joka tulee kreikankielisestä nautintoa tarkoittavasta sanasta, liity siihen ruumiillisuuteen, joka on markkinamiesten standardoima. Se liittyy siihen ruumiseen, joka on sen kantajan nautittavissa. Tietenkään nämä eivät sulje toisiaan pois, mutta harmittavan usein ne sekoitetaan.

Itse asiassa nämä "hedonismit" (joista ensinmainittu muistuttaa ilmenemismuodoissaan enemmän perikristillistä ruumiillisuuden kieltämistä ja sen rääkkäämisen ylistämistä kuin minkään sortin hedonismia) ovat toisilleen täysin vastakkaisia. Toinen tähtää nautintoon, onnellisuuteen ja mielihyvään. Toinen tekee kaikkensa, että se olisi vain pirunmoisella rahasummalla harvojen ja valittujen saavutettavissa. Ja tässä on villakoiran ydin. Kyllä ulkonäöstä ja vartaloista saa ja kuuluukin nauttia, mutta nautinnon rahastuskoneiston kautta kierrättäminen on paitsi turhaa, myös typerää.

Ei minulla ole kerta kaikkiaan mitään rakennekynsiä, tekoripsiä eikä silikonitissejä vastaan. Olen vain tyytyväinen niin kauan, kun minua ei niitä pakoteta ottamaan. (Tai herra tiedä, ehkä joku päivä haluankin ottaa. Ja sitten otan. Mistä sen tietää.)

Mutta sanonpahan vaan, että helppo lieka koko hässäkkä. Turhan helppo. Minun käyttäytymistäni ohjaillaksenne saatte keksiä astetta ovelamman ja aika monta astetta houkuttelevamman keinon.

Tämä vaarallinen kaupunki

Kansanedustaja Marja Tiura (kok) on huolissaan Tampereen turvattomuudesta. IS: "Tiura asuu itsekin ydinkeskustassa ja hän on joutunut näkemään yhtä ja toista. 'Kansa istuu portailla, kittaa kaljaa, kusee ja paskantaa. Viikonloppuna ei uskalla kulkea ovesta. Ei niille uskalla mitään sanoa', Tiura kertoo."

Että ihan portailla istuvat.

Vaikka en allekirjoitakaan linkittämäni IS:n jutun kuvausta keskustan kaduista yhtenä suurena virtsaränninä, niin myönnän: tiemmä suurin osa kansasta todella virtsaa ja ulostaa. Ja kun ilmaisia yleisövessoja ei kaupungissa liiemmin ole, niin ennen kai sitä porttikongiin kusee kuin housuihinsa. Siinä eivät paljoa sakot ja sormen heristelyt auta. Sen sijaan epäilen vahvasti, että vessat saattaisivat auttaa.

Mutta turvattomuushan oli jutun varsinainen pointti. Siispä siihen.

Seuraa subjektiivinen parikymppisen naisen näkemys-kokemus: Olen asunut Tampereella nyt neljättä vuotta. Sinä aikana on tullut liikuttua keskustassa jokaiseen mahdolliseen vuorokauden- ja vuodenaikaan, yksin ja seurassa, selvinpäin ja vähemmän selvinpäin. Myös minihmeessa ja varmaan ilmankin hametta. Kertaakaan en vielä ole tuntenut oloani turvattomaksi - ainakaan yhtään sen enempää kuin minkään muunkaan kaupungin keskustassa. Ei ole ollut syytä.

Siksi olen vähän pihalla aina, kun puhutaan Tampereen keskustan turvattomuudesta. Kertokaa nyt ihmeessä, mitä ja ketä minun kuuluisi siellä pelätä? Niin ymmärrän sitten pelätä, jos syytä on. Kysymys ei suinkaan ole siitä, etten osaisi pelätä. Useasti olen lyhyen elämäni aikana pelännyt, joskus jopa henkeni edestä. Mutta en vain vielä kertaakaan Tampereen keskustassa.

En toki halua vähätellä kenenkään turvattomuuden tunnetta tai sen oikeutusta. Toteanpahan vain, ettei turvattomuus kaupunkitilassa vähene ainakaan sillä, että ihmiset piiloutuvat peloissaan omiin luukkuihinsa tillistelemään ovisilmästä tuohon hirvittävään ulkomaailmaan.

Ja niinhän he tekevät, kun hysterisoidaan sillä, kuinka tuolla ulkona on niin vaarallista. Tottakai voi olla. Ja tottakai voi tapahtua mitä vain. Mutta sellaista tämä elämä nyt vain on. Tampereen keskustassa ja muuallakin.

Muttei varmaan ihan eniten Tampereen keskustassa.

Tiura tarjoaa ratkaisuksi "turvattomuuteen" Hämeenkatua edestakaisin tepastelevaa poliisipartiota. Niin kenen turvattomuuteen? Jos se on kansa (kuten Tiuran sanoin on), joka siellä portailla istuu ja kaljaa kittaa, niin eihän kansaa itseltään voi suojella? Vai pitääkö ehkä kansanedustajaa suojella kansalta? Ei kai sentään, sillä kansanedustajahan on nimenomaisesti kansan edustaja, heidän puolellaan. Eikö?

Vakavasti puhuen: jos turvattomuus on oikea ongelma, niin onhan se ratkaistava. Rohkenen kuitenkin epäillä, että toistaiseksi turhan pelon lietsonta on pirusti pahempi ongelma. Vielä vakavammin puhuen: ratkaisu turvattomuuteen on jossain ihan muualla, kuin lisääntyvässä valvonnassa.

Palataanpa vielä alun pissa-kakka-teemaan: turha rypistellä, kun on jo housussa. Vink, vink: kasvavat tuloerot jos jokin aiheuttavat ihan varmasti levottomuutta ja turvattomuutta, jolle ei pari poliisia lisää tee mitään. Eikä tee muuten parikymmentäkään. Itse ongelmalle ei tee tuhannenkaan kyttää mitään. Päinvastoin.

Tällähän tarkoitan tietenkin, että jokainen portailla istuva ja kaljaa juova henkilö on se oikein huolella syrjäytetty, joka varmaankin kohta tempaisee Juuri Sinua puukolla. (Tähän internetin kansainvälinen ironia-merkki, varmuuden vuoksi.)

Etenkin turvattomuutta tunteville naisille voin lopuksi tarjota lohduttavan tilaston suoraan vuodelta 2007: koko maassa tapetuista 47 naisesta vain kolmen tappaja meni kategoriaan "ennalta tuntematon / ei tietoa". Aika epätodennäköistä siis, että ulkona tulee tuntemattoman nyrkistä tai puukosta, ainakaan kuolemanvakavasti. Samansuuntaisia ovat raiskaustilastot. Että rohkeasti, akat, vaan kaduille: turvallista siellä on koteihin verrattuna!

16.8.2010

"Sanonpa vaan ja kysyn myös"

Tunnustan. En ole ikinä kirjoittanut yhtään yleisönosastokirjoitusta, vaikka erilaiset kannanotot kuulunevat jokaisen yhteiskunta-aktiivin peruspakkiin. Toki minullakin olisi ollut monta hyvää syytä yleisönosastokirjoittaa. Nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja oikaista vuosien laiskuuden kirjoittamalla saman tien useammankin kansalaisjournalistisen tuotoksen.

---

"Naapuri! Lopeta se hyväntuoksuisten ruokien tekeminen tai tarjoa koko talolle. Eihän täällä ketään enää huvita lämmittää purkkihernekeittoa ja mitä meidänkin opiskelijarappu sitten syö, kysyn vaan!? T. Nimim. Liian hyväntuoksuisia ruokia tekevät naapurit saatava vastuuseen"

"Nyt kun syksy taas tulee, ei kukaan enää jaksa puhua koirankakakasta. Koska omassa elämässäni ei ole koirankakkapökälettä suurempia ongelmia niin ehdottaisinkin, että keskustelisimme kakasta myös näin syksyisin. T. Nimim. Urat ne ovat minunkin kenkieni pohjassa"

"Sinä nuori, joka olit Elintarvikekaupassa mätäkuun kuudes päivä viittä vaille viis ja kohta vainaa! Ostokset (arvatenkin viinaa, tupakkaa ja muita myrkkyjä!) tehtyäsi et suinkaan poistunut kotiisi, vaan jäit istumaan tuulikaappiin JA SEN JÄLKEEN vielä kaupan pihalle seisoskelemaan! Pihalle myös sylkäisit ja siitä tuli minulle paha mieli. Ei pidä nuoren ihmisen noin lorvia ja seisoskella ja ihmisiä vihastuttaa. T. Nimim. Limainen iljettävä nuoriso pilaa koko maailman"

"Ei ollut kaksisataa vuotta sitten lakko-oikeutta ja työaikalainsäädäntöä ja muita kommunistien keksintöjä. Liian pitkälle on menty tässä työläisten nöyristelyssä. Mielestäni ihan turha on ruikuttaa kesken työpäivän että pitäisi muka kusellekin päästä kun eihän siitä kukaan hullu maksa että sinä kusella käyt. Näin ei saada uutta Nokiaa Kiinaan. T. Nimim. Suomi nousuun vaipat housuun"

"Olipa 'mukava' taas tulla käymään synnyinseudullani Syrjälänkorvessa kun sinnekin on viety tietokoneet, kännykät, autot, faksit, sähköposti, höyryposti ja muut nykyajan vempeleet. Missä aito wanhanajan maaseutu, missä aidot wanhanajan maalaispuvut, missä lato, latotanssit ja Tauno Palo? Typerät maalaiset haluavat sitä paitsi myös ostaa ruokaa kaupasta. T. Nimim. Kenen on vastuu?"

"Ei nämä nykyajan nuoret enää kunnioita mitään ja pullamössöä vain syövät vaikka sitä on kyllä syöty viimeksi 70-luvulla. Ja minä sanon jotta pitäisi olla koulussa ainakin sata tuntia pesäpalloa viikossa ja siellä takoa nuorten päihin sen ainoan yhtään järkevän nuorisolaulun sanoin ja vähän sillä mailalla Herran ja herrojen pelkoa että Beat on the brat with a baseball bat vaan! Ja hiihtoa myös lisää että kaikki vapaata kasvatusta kannattavat opettajat osaisivat edes suksia sieltä koulusta vittuun! T. Nimim. Näin mukavaksi minutkin hakattiin"

"Minun elämässäni kaikki on mennyt pieleen ja kaikkeen on syynä somali. Samaten kaikkeen mikä on Suomessa vikana on syynä somali. Etenkin siihen etten saa naista ja minulla on siksi paha mieli ja huutelisin niille jos uskaltaisin. Naisille ja somaleille molemmille. Suomen naiset voisi kanssa lähettää pois ja tuoda jonkun toisen maan naiset tilalle kun nämä suomalaiset ovat liian tasa-arvoisia ja muutenkin pilalla. Eivät Sotiemme Veteraanit taistelleet minkään tasa-arvon puolesta vaan siksi että idiootit kuten minä olisivat yhä perheen päitä ja saisivat hakata kaikki. T. Nimim. Koti, uskonto, isäm maa"

"Miehet naiset exät nyxät ja en minä ainakaan. T. Nimim. Kaikkitietävä kyynikko"

"Täälläkin Perähikiällä on huomattu ilmiö, että keski-ikäisiä ei kiinosta kuin pään sekoittaminen ja kaikenlanen irstailu. Tuolla ne pörräävät pitkin kyliä ja tekevät mitä sattuu. Missä ovat vanhemmat silloin, kysyn vaan? T. Nimim. Vastuullinen vanhempi 76 v."

"Kyllä minua kauhistuttaa nämä kaikki nykyajan ihmisten turmiolliset vaatimukset muka ihmisoikeuksista. Mitä siitäkin tulisi jos kaikki ihmiset saisivat tehdä mitä haluaisivat ja elää kenen kanssa haluaisivat? Se olisi hirveä maailma! T. Nimim. Sodoma ja Gomorra"

---

Kirjoituksista suoranaisesti vain ensimmäinen pohjautuu omaan elämääni, mutta sitäkin katkerammin. Nyt yleisönosastokirjoittajaurani ansiokkaasti avanneena voin todeta, että johan helpotti. Kokemus oli kaunis, vaikka jälki rumaa - kuten on elämässä monen muunkin asian laita.

8.7.2010

Räsäsen sammakot

Päivi Räsänen herätti pienimuotoisen kohun päästellessään sammakoita blogissaan. Tällä kertaa Pride-kulkuetta vastaan tehtyä iskua käsitellessään.

Suurimmaksi osaksi kirjoitus on ihan tolkullinen. Isku tuomitaan, mielenosoitusvapautta puolustetaan ja niin päin pois. Mutta sitten: "Voiko Pride-kulkuetta vastaan tehdyn typerän hyökkäyksen tulkita myös vastareaktioksi poliittisen eliitin voimakkaalle arvoliberalistiselle kehitykselle?" FAIL. Joskus tyyppien omat poliittiset tarkoitusperät paistavat niin kirkkaasti läpi, että silmiin sattuu.

Nähdäkseni on aika vastuutonta eturivin poliitikolta (eikö hän muuten itse ole osa parjaamaansa poliittista eliittiä?) ensin pestä omat kätensä asiasta tuomitsemalla isku, mutta sitten kuitenkin hykerrellä tyytyväisenä, kun joku on tehnyt likaisen työn ja hyökännyt noita ikäviä arvoliberaaleja vastaan ihan konkreettisesti. Väkivallan syyksi esitetään siis kuitenkin mielipiteen ilmaisun vapaus ja eritoten vapaa mielipideilmasto. Samalla logiikalla kirkonpolttojen syy on arvokonservatismi kirkon piirissä.

Toinen erikoinen pointti kirjoituksessa on, että Räsänen esittää huolestuneisuutensa nuorten natseilusta, mutta toteaa sen johtuvan vaikenemisen politiikasta maahanmuuttokeskustelussa. Nyt ollaan jo hommalaisten vesillä, kun hoetaan, että "maahanmuutosta on voitava keskustella"... Vaatii melkoisesti mielikuvitusta yhdistää joidenkin pikkujätkien idioottimainen tempaus homomarssia vastaan maahanmuuttopolitiikkaan. Mediassa on toki jauhettu natsisympatioista (mikä nyt ei järin suuri yllätys ollut), mutta kyllä tässä vaihteeksi aika härskin populistisia yhteyksiä väännetään asioiden välille.

Eikä siinä, kyllä mä ymmärrän Räsäsen intressit puolueensa puheenjohtajana. Mutta ymmärtääkö Räsänen, ketä ja mitä hän tällaisilla höpöhöpölausunnoilla tukee? Pahoin pelkään, että ymmärtää.

P.S. Onko siirtolaiskeskustelun muuten joku kieltänyt jossain? Etenkin siirtolaiset itse ovat halunneet lisää keskustelua, viimeisimpänä esimerkiksi perustamalla siirtolaisparlamentin. (Todettakoon heti, ettei kyseisen siirtolaisparlamentin tarkoitus ole hyökätä jo olemassaolevaa parlamentaarista järjestelmäämme vastaan sen koommin kuin "kriitikkojen" koteihinkaan.)

P.S.2. Olin itsekin mukana Pride-kulkueessa - tosin en saanut kyynelkaasusta, hädin tuskin huomasin tapahtunutta. Mietiskelin marssilla, että ihan kiva meininki, mutta eipä tällä taida enää hirveästi virkaa nykypäivän Suomessa olla, mutta hyvä kun on kivaa. Niinkin näköjään käy, että meikäläinen erehtyy. Rasti seinään!

P.S.3: Onhan se ihan vitun kovien jätkien touhua suihkutella kyynelkaasua ihmisoikeuskulkueeseen, jossa on mukana pikkulapsia.

23.6.2010

Tissi, viina, murha, piina

Onneksi olkoon, jos klikkasit otsikkoa: tulit kusetetuksi. Mutta ei se mitään, niin tulen minä ja tulevat kaikki muutkin koko ajan. Tsuurnalistit (ja sellaisiksi parhaansa mukaan tekeytyvät, kuten allekirjoittanut) ovat verkkojournalismin aikoina kovilla, kun pitää keksiä yhä vetävämpiä otsikoita, joita porukka sitten vaistonvaraisesti mahdollisimman paljon klikkailee - yleensä pettyäkseen. Ja joo, huomio ei ole oma eikä uusi, mutta ilmiö yhä vain koominen.

Koska ette olisi kuitenkaan halunneet kuulla vaikkapa puoluekokouskuulumisia tai muuta missään määrin relevanttia (NOT), kiusaan otsikkoa klikanneita niin kuin raflaavaa otsikkoa klikanneita yleensä kiusataan: palkitsemalla en mitenkään. Mainittakoon, että alla lainatuista otsikoista en poikkeuksellisesti klikannut yhtäkään, tein vain valistuneita arvailuja sisällön suhteen. Lupaan palata vakavampiin aiheisiin juhannuksen jälkeen. Elitististä, mediakriittistä ja näsäviisasta juhannusta kaikille! (Ja paskat. Ihan vaan hyvää juhannusta.)

Ampparit.comin klikatuimpia kirjoittamishetkellä viimeisten tuntien ajalta:

Viettele mies sänkyyn tällaisen pukeutumisen avulla


Leggingsit, haaremihousut vai lappuhaalari? (Vakavasti puhuen: mikä tahansa noista?)

Kalastajan kauhunhetki: Joesta löyty hukkunut mies

Nyt kyllä nykii niin että, tätä eivät kyllä kotona usko... Jore, kamera valmiiksi!

19-vuotias teinipoppari julkaisi “herutuskuvansa” verkossa – katso kuvat


"19-vuotias" ja "teinipoppari" ja "herutuskuvansa" toimis paremmin.

Mies makasi vuosia kuolleena huoneessaan - sisarukset eivät uskaltaneet avata ovea

Mitteehän se Pentti siellä, no antaa Pentin olla, ee kehtoo koko ajan rampata, vasta kuiten kolome vuotta männynnä.

Olisiko sinun tyttöystävästäsi tähän?


Olisi? Mistä tahansa nyt kysymys olikin.

Elizabeth Hurleyn rintavako vetää sanattomaksi – katso kuvat

Olen yhä puhekykyinen.

Ulkomaalainen mies tunkeutui yöllä nukkuvien lasten kotiin Kajaanissa!


Ulkomaalaisia Kajaanissa! Varokaa lapset!

Marien jättirinnat saavat silmät seisomaan - katso kuvat!

Ai silmät. No ei riitä tissit, hapanta tarttis.

Hups, Jessica Alban löysä paita paljasti sisältönsä – katso kuvat

Voi paita minkä teit! (Vähän löysä otsikko?)

Suomalaista onnisti: Mittari sataan miljoonaan nokialaiseen

Nokialla vissiin vähän pupuiltu sitten viime tilaston? Ja minkä mittarin ne niihin asentaa, alkometrin?

Äidin kauhunhetket - pikkuvauva jäi kuumaan autoon


"Hätätilanteen sattuessa riko lasi?"

8.6.2010

Suomi tänään kolmella virkkeellä

Ihmisoikeuksille lasketaan hintaa. Mikä tahansa hinta on liian korkea. Vanhat mummot ja hajonneet perheet hirtetään avunpyyntöihinsä yksisilmäisen laskelman perusteella.

2.6.2010

Oikeisto-suomi-sanakirja, osa 2

ihminen = suomalainen, kansalainen, veronmaksaja, kuluttaja tai muu tarkkaan määritelty ihminen; ei missään tapauksessa kuka tahansa ihminen

kilpailukyky = taikasana, joka toimii perusteluna mille tahansa toimenpiteelle missä tahansa asiassa

korkeintaan yksi ydinvoimala = ainakin kaksi ydinvoimalaa

lama = hyvä syy toteuttaa uusliberalistinen rakennemuutos

puolustusvoimat = sotavoimat; väkivaltakoneisto

sananvapaus = jokaisella on ilmaisun- ja sananvapaus - niin kauan, kunnes joku silmäätekevä loukkaantuu; kaikesta saa puhua, paitsi sellaisesta, mikä voi häiritä liiketoimintaa

siviilipoliisi
= virkapukuistakin poliisimpi poliisi

syrjäytynyt = kaukaa kierrettävä epäihminen, jonka puolesta kuuluu puhua vaalien alla

taloudelliset realiteetit = mikä tahansa uusliberalismin oppien mukainen, oli sillä tekemistä realiteettien kanssa tai ei; mikä tahansa, mikä vie rahan rahan luo sieltä, missä sitä todella tarvittaisiin

tuottavuus = ks. kilpailukyky

viherpiipertäjä = se tyyppi, joka todella tajuaa realiteettien päälle ja on siksi vaiennettava

yhteiskuntaoppi = yrittäjyyskasvatus

18.5.2010

Oikeisto-suomi-sanakirja

Pitänyt huvikseen värkätä jo aiemmin tällaista. (Huvikseen, niin, vaikka asia onkin vakava. Tai ei sen vakavampi, kuin maan koko poliittisen ilmaston ja yhteiskunnallisen keskustelun hallinta typerillä latteuksilla.) Jatkoa seuraa. Fraasiehdotuksia käännettäväksi otetaan myös vastaan.

---

Arvostamme kaikkea työtä.
= Arvostamme, että joku tekee sitä halvalla. Mieluummin ilmaiseksi.

Kaikella työllä on tarkoitus.
= Kyllä niistäkin duuneista joku fyrkat käärii, mistä ei duunarille mitään käteen jääkään. Kuten niistäkin, jotka vahingoittavat ympäristöä, yhteiskuntaa ja ihmisiä.

Kannatamme mahdollisuuksien tasa-arvoa. = On ihan reilua, että maratonin voittaa se tyyppi, joka lähtee liikkeelle kilometriä ennen maaliviivaa.

Kateellisten panettelua. = Sulla mikään nälkä oo, oot vaan kateellinen.

Luokkaristiriidoista puhuminen on vanhanaikaista. = Kaikilla on kaikki ihan yhtä hyvin ja jos ei ole, niin oma moka.

maahanmuutto *liitä termi mihin tahansa yhteyteen* = Aika vekkuli tuo Soini, kyllä sen peppua kannattaa tässä vaiheessa jo vähän lipaistakin. Eipä ainakaan liity yhtään minkään maan työläiset yhteen.

Meillä täällä Suomessa on kaikki ihan hyvin.
= Mulla ja mun kavereilla ainakin on kaikki ihan hyvin.

Olemme kaikki työläisiä. = Pörssikeinottelu ja kaikki rahan nyhtäminen rehellisen työläisen selkänahasta on työtä siinä missä rehellinen työkin.

perustulo = Se vaarallinen juttu, joka kyllin suurena estää mm. listan ensimmäisen kohdan toteutumisen. Ja monet muut hyvät kusetukset.

sotiemme veteraanit = Mitä nää nyt taas olikaan, no niidenkin nimissä saa ihan hyvät fyrkat käärittyä.

Suomen kilpailukyvystä on pidettävä huoli.
= Jos ette tee töitä yhtä halvalla ja yhtä paskoissa olosuhteissa kuin kiinalaiset, niin me mennään Kiinaan. Mennään me kyllä muutenkin.

suomalaisten yritysten yhteiskuntavastuu = Ei sitä oikeasti ole sen enempää kuin muillakaan, mut kunhan keksittiin tämmöinen joutsenlipputermi.

Työn tekemisen pitää aina olla kannattavaa. = Nuole mun kenkii, saat keksin. Ehkä.

vasemmisto = Stalin

Vastakkainasettelujen aika on ohi.
= Äänestä sitä tyyppiä, joka kusee sua silmään.

vastuullinen markkinatalous = Nääks sää sellasta jossain? No em määkään, mut kuulostaa hyvältä enkä keksiny parempaakaan peitetermiä tälle riistohommalle.

21.4.2010

Opiskelen vaikka vittuillakseni

Tänään demottiin Helsingissä maksuttoman koulutuksen puolesta. Harmikseni en päässyt mukaan: poissaolo olisi johtanut tippumiseen eräältä pakolliselta kurssilta.

Tämä kevät on jauhettu korkeakouluopintojen maksullisuudesta. Ajatusta on ajettu läpi - vaikkei sitä sitten yhtäkkiä kukaan ollutkaan ajanut läpi - ja niin edelleen, tyypillistä vastuutonta venkoilua porvaripoliitikoilta. Mutta yhtä kaikki vastustettu on ja puolustettu, ja puhuttu. Enimmäkseen asian vierestä.

Julkinen keskustelu on keskittynyt asian kontekstoinnin ja politisoinnin sijaan ruotimaan opiskelijoiden opiskelumoraalia. Sen sijaan, että puhuttaisiin maksuttoman koulutuksen merkityksestä yhteiskuntamme kehityksessä, tasa-arvoisen yhteiskunnan luomisessa, siitä miten hieno saavutus ja järjestelmä historiallisestikin on kyseessä; sen sijaan, että mainittaisiin sanallakaan koko koulujärjestelmämme erinomaisista puolista, joista nyt halutaan päästä eroon, spekuloidaan yksittäisten opiskelijoiden opiskelumotivaatiolla. Blaa, blaa, blaa.

Ei yllätä. Niin tehdään kaikkien yhteiskunnallisten kysymysten kohdalla nykyisin. Työttömyysongelmat, vanhustenhoidon ongelmat, lastensuojelun ongelmat, päihdeongelmat ja niin edelleen. Olkoon ihan mikä vitun ongelma tahansa, se on aina vain yksittäisen ihmisen ja hänen laiskuutensa tai muun huonoutensa vika. Rakenteissa, politiikassa, talousjärjestelmässä jne. ei tietenkään ole vikaa, eikä niitä näin ollen tarvitse muuttaa. Ehkä asioita ei vain osata nähdä laajemmassa mittakaavassa, ehkä uusliberalistinen propaganda on nielty niin täydellisesti, ehkä usko mediaan puolueettoman yhteiskunnallisen keskustelun luojana ja ylläpitäjänä on nykyisin yksinkertaisesti naiivi.

Mutta opiskelija on laiska, piste. Se tarvitsee keppiä ja pamppua, suunsa avatessaan kumiluoteja ja kyynelkaasua. Mutta niinhän valtakunnassa usein tarvitaan joku hylkiö, jota syyttää kaikesta. Koska liikemiehiä, pörssikeinottelijoita, perijättäriä ja muitakaan oikeita loisia ei saa kutsua laiskoiksi, tarvitaan aina joku muu, jota syyttää verorahojen törsäämisestä, vittumaisista säistä ja ilmastonmuutoksesta. Milloin on luotu myyttiä laiskasta työläisestä, milloin laiskasta maahanmuuttajasta (jota myyttiä tuoreimmat tilastot tosin ikävästi rappeuttivat), viime aikoina jälleen laiskasta opiskelijasta.

Haluatteko kuulla uutisen? Jos laiskoja opiskelijoita jostain löytyykin (saa ilmiantaa, en ole vielä päässyt tutustumaan!), ei heidän opiskeluaan ainakaan kukaan muu maksa. (Tosin nyt puhun vain yliopisto-opiskelukokemuksella.) Opintotuki katkeaa liian vähistä opintosuorituksista, joita on oltava kuukautta kohden vähintään viiden op:n edestä. Ja jos opintotukea nostaa, kuten varmasti useimmat, 9 kuukautta 12:sta, tukikuukausia riittää kuudelle vuodelle. Ei siis kymmenelle tai kahdellekymmenelle. Ei, vaikka vaihtelisi välissä alaa tai koulua kuinka. Tukikuukaudet riittävät jo nyt yhteen maisteritutkintoon. Eivät siis kolmeen tai viiteen. Yhden opintopisteen taas on laskettu vaativan noin 27 tunnin työpanoksen; joskus se on vähemmän, mutta monesti myös rutosti enemmän. Lisäksi opiskeluun kuuluu paljon muuta oppimista edistävää toimintaa, josta ei pisteitä tipu. Jos siis meinaa nostaa opintotukea ja ehkä opintojen suorittamisen lisäksi oppiakin jotain (mikä kai on opiskelun varsinainen tarkoitus?), ei siinä paljon ehdi löysäillä.

Eikä huvitakaan, kun syömalainaa alkaa olla tonneja (ihan ilman että lihomaan olisi päässyt), opiskelupäivät ovat vähintään 12-tuntisia ja mielessä on vain, että milläs helvetillä tässä nyt eläisi. Saati elääkö sitten, kun valmistuu. Tai jos osa-aikatyö (mikä tietysti menee opiskelun edelle, työnantajalle on sun opiskelus se ja sama) vie ajan ja puhdin opiskelulta. Toisaalta: en ainakaan itse koe tilannettani mitenkään erityisen huonoksi, koska olen kuitenkin nuori, terve ja vastuussa vain itsestäni. (Huomio: Moni opiskelija on myös perheestään tai muista läheisistään, sillä eivät kaikki opiskeiljat ole sellaisia parikymppisiä vastuuttomia riähkiäisiä kuin minä.) Ja koen itseni etuoikeutetuksi saadessani opiskella yhtä unelma-alaani. Vaikka opiskelen täyspäiväisesti, en halua opiskelustani mitään palkkaa. Mutta ei, en helvetissä olisi valmis maksamaan tästä riemusta. Ja ihan vain siksi, etten pystyisi. Tämän enempää, kuin maksan nyt. Jos opintotuella tulisi jotenkuten edes toimeen, niin vot. Mutta työtönkin ansaitsee paremmin. Vaikkei hänkään korvauksellaan toimeen tule.

"Mutta kun veronmaksajien rahoilla..." Veronmaksaja se on opiskelijakin. Opiskelija maksaa veroja opintotuestaan, osa-aika- tai keikkatyöstään (melkein jokainen opiskelija tekee jotain työtä myös lukukausien aikana) ja myöhemmin työelämässä veroistaan. Sitä paisi iänikuinen "siellä ne veronmaksajien rahoilla" -purpatus jättää huomiotta yhden pikku jutun. Nimittäin ihan kuin koulutus ei tuottaisi yhteiskunnalle mitään hyvää. Ihan kuin sen ainoa funktio olisi tehdä joidenkin ihmisten elämästä kivaa (joka ei tietysti sekään ole huono funktio). C'mon... Jos kärjistetään, niin vittuakos sitä ihminen lukutaidolla tekeekään. Turhaa hupia. Naisille varsinkin. Eiksje?

Kysymys ei koko debatissa pohjimmiltaan ole mistään muusta kuin tästä: haluammeko kouluttaa kyvykkäitä vai rahakkaita. Jo nyt duunariperheistä mennään harvoin yliopistoon tai akateemisesta perheestä duunarialoille. Luokkarajat ovat oikeasti olemassa. Halutaanko rajoille pystyttää vielä muurit ja vetää piikkilankaa?

Lukukausimaksuja on väliin puolusteltu myös sillä, että opiskelijoiden on sanottu vaativan parempaa opetusta (jonka muka maksullisuus toisi, hah). Ei minulla ainakaan ole opetuksessani suurempaa valittamista koskaan ollut. Koskaan se ei yliopisto-opintojeni aikana ole ollut ala-arvoista, mutta muutamankin kerran erinomaista. Useimmiten ihan vain hyvää. Ja millä tavoin tätä suuresti kauhisteltua yhteiskunnan "taakkaa" opiskelijoista kevennetään sillä, että opiskelijat maksaisivat paremmasta opetuksesta? Aivan vitullista puppupuhetta. Semminkin, kun tausta-ajatuksena on jälleen: rahalla, ja vain rahalla, kuuluu saada kunnon opetusta, sivistystä ja koulutusta. Johan on sivistynyt ajatus.

Lopuksi pieni selvennys blogauksen otsikkoon. En opiskele hinnalla millä hyvänsä ja ensisijaisesti toki aivan muista syistä kuin vittuillakseni. Mutta taitaisin sittenkin opiskella vaikka vain vittuillaksenikin - niille, jotka haluavat pitää duunarien kakarat poissa yliopistojen käytäviltä maisemaa rumentamasta. (Sitä paitsi, kyllä prolebeibet on keskimääräistä hotimpaa porukkaa, että se siitä.)

Ai niin. Ne lukukausimaksut. Voisihan sitä opiskella vittuillakseen ulkomaillakin. Tai sitten ihan vain muuttaa johonkin mukavaan lämpimään maahan tekemään hanttihommia 14 opiskeluvuoden jälkeen, sama kai se mulle. Kyllä fiksut pärjää ilman Suomeakin, mutta Suomi ei pidemmän päälle ilman fiksuja.

P.S. Käsitykseni opiskelijoista, heidän opiskelumotivaatiostaan ja rahatilanteestaan voi myös olla vääristynyt siksi, etten hengaile hirveästi pappa betalar -opiskelijoiden porukoissa. Kai niitäkin on jossain oltava. Mutta yhtä kaikki opiskelujen maksullisuudella ei ole sen jengin opiskelutahtiin tai -motivaatioon mitään vaikutusta. Muiden motivaatioon ja tahtiinhan vaikutus on negatiivinen.

4.3.2010

Meitä jyrätään!

Onpahan ollut varsinainen iloisten uutisten viikko. Eilen OPM:n asettamalta työryhmältä tuli nerokas idea, että pistetään opiskelijoille lukukausimaksut, niin valmistuvat nopeammin.

Jos ajatus on vastenmielinen jo ihan senkin takia, että se olisi taas osaltaan paluuta luokkayhteiskuntaan, niin ei hyvää päivää mikä "logiikkakin" siihen sisältyy! Kun nyt opiskelijoiden valmistumista viivästyttää (jos viivästyttää) lähinnä opiskeluaikainen työssäkäynti, kun opintotuella ei elä, niin ratkaisu siihen on, että pistetään ne maksamaan opiskelusta. Siis: vaaditaan opiskelijoilta, joiden opiskelut viivästyvät rahanpuutteen vuoksi, lisää rahaa, niin johan valmistuvat. Samalla logiikallahan maasta loppuisi työttömyys, jos työttömille määrättäisiin työttömyyssako. Asunnottomuus, jos asunnottomuussakko. Köyhyys, jos köyhyyssakko. Vitun neropatit.

Ja ihan näin tiedoksi kaikille opiskelijan asemaa kadehtiville, ettei korkeakouluissa voi nykyisin sluibailla muutenkaan mielin määrin. Opintotukikuukausia on tietty määrä ja ne ovat vastikkeellisia, opintoaikoja on rajattu. Yliopistokin on enemmän koulu ja tuotantolaitos kuin yliopisto: ainakin omalle ikäluokalleni akateeminen vapaus on lähinnä urbaanilegenda. Ja se opintotuki asumislisineen on maksimissaan 499,60 euroa kuukaudessa veronalaista tuloa. Syömälainaa voi toki nostaa, mutta yhä harvemmalla on mitään takeita takaisinmaksukyvystä valmistumisensa jälkeen.

Ja kuten muuan suositun facebookryhmän ympärillä käydystä keskustelusta tiedämme, kokoomuksella ei ole mitään tekemistä asian kanssa, eikä oikeastaan kenelläkään, eikä kukaan halua maksuja, ne nyt ovat ihan muuten vain siellä hallitusohjelmassa. (Jonka ideointi on ulkoistettu isolla rahalla jenkkiläiselle konsulttifirmalle. Bravo!) Ja koko lukukausimaksuskeida on pelkkää vasemmiston propagandaa ja lokakampanja... Oh, kunpa olisikin!

Lukukausimaksuehdotus nyt ei ollut tältä hallitukselta mikään yllätys, mutta tuo valehtelun määrä oksettaa jo kyynistyneimpiäkin. Vanhanen, Virkkunen ja muut suoltavat suut silmät täyteen paskaa, että mitään maksuja ei ole tulossa (1. valhe), eikä ainakaan suomalaisopiskelijoille (2. valhe). "Ei ole otettu askeltakaan siihen suuntaan." Mitä se ehdotus sitten tekee hallitusohjelmassa, jos kaikki sitä vastustavat?

No, opiskelusta työelämään. Tänään sittenEK:n pamput vaativat muutoksia lakkolakiin. Lakoista on kuulemma haittaa, ja ne pitäisi siksi kieltää lailla. NO SHIT! Lakon idea on pakko. Lakko on niitä harvoja järeähköjä keinoja, mitä duunarilla on käytössään porvaria vastaan. Lakko-oikeus on sitä paitsi vähän kuin sananvapaus. Se kuuluu erottamattomasti demokraattiseen, sivistyneeseen yhteiskuntaan. Tosin enpä tiedä tällä menolla, kuinka kauan Suomea enää ilkeää sellaiseksi kutsua.

Ihan tavan janttereistakin monet ovat omaksuneet hyvin pomopuolen propagandan ja syyttelevät AKT:ta ahneudesta. Tai sitten ovat jollakin kierolla ja käsittämättömällä tavalla kateellisia, kuten toiset opiskelijoille. Joitakuita nöösejä taas pelottaa, että karambola loppuu kaupoista.

Kovaa on meno. Onneksi sitä ei tarvitse hyväksyä.

26.1.2010

Vihreä kapitalismi?

Tulin juuri Tampereen yhteiskunnallisen opiston kolmannesta keskustelutilaisuudesta, joka järjestettiin nimellä Vihreä kapitalismi - mahdollisuus vai illuusio?. Porukkaa oli paikalla mukavasti toista sataa, alustajat hyviä ja keskustelu värikästä. Vastaukset asetettuun kysymykseen vaihtelivat, mutta monipolvisen keskustelun kulun voi erittäin väkivaltaisesti tiivistää seuraavaan:

Hommat kusee ja maapallo hukkuu paskaan, koska kapitalismi. (Näin, vaikka kapitalismin ansioita ei kukaan käynyt kiistämään.) Siitä olivat ainakin puheenvuoroja käyttäneet läsnäolijat jokseenkin yksimielisiä. Ja onhan tämä tiedetty. Vallitseva talousjärjestelmä on tuhoisa ihmisille, eläimille, ympäristölle, kaikelle. Se uhkaa inhimillistä hyvinvointia erityisesti siellä, missä siitä on ennestäänkin pulaa. Ja mitä me teemme, mitä minä teen, mitä pitäisi? En minä tiedä, mitä pitäisi tehdä. Kaiketi vallankumous tai odottaa maailmanloppua.

"So not - kuhan hyppy kulkee, ja sehän ei kule." Tähän lainiin on hyvä lopettaa tämä nollapostaus, jonka ainoa niin sanottu saavutus on implikoida se vanha totuus, ettei tässä järjestelmässä ole hevon vitun järkeä, ja siksi on turhauttavaa toimia sen ehdoilla. Sentään voi lohduttaa itseään ajatuksella, että yhteiskunnallinen keskustelu ja toiminta vaikkapa nyt opiston puitteissa ovat ainakin yhdenlainen tapa väistellä noita ehtoja ja luoda itse uusia. Sellaisia, jotka lähtevät ihmisistä, yksilöistä.

Ei saa sanoa näin

"Täytyy sanoa noin
Ja täytyy sanoa näin."

Hazard-hazardin ja muiden vastaavien tapausten jälkeen ei voi kuin todeta, että kovin on herkkänahkaiseksi mennyt touhu. Journalistin uudet eettiset ohjeet voisivat kuulua: älä kirjoita mitään, mistä joku voi ehkä mahdollisesti loukkaantua. Eli oikeastaan parempi, kun ei kirjoita mitään. Jos on pakko kirjoittaa, niin vain kivoista asioista kivalla tavalla.

Itseäni yllätti suuresti Ludvig Borga -kolumnista noussut kohu. Miten helvetissä ihmiset jaksavat ottaa itseensä moisesta? Okei, asian olisi voinut sanoa nätimminkin, ehkä mediakritiikkipointti hukkui monelta tuohtumukseen. Mutta mikä se sellainen vaatimus on, että asiat pitäisi aina esittää nätisti, eikä ketään saisi suututtaa? Ei ole mikään rikos sanoa asioita, niin kuin ne ovat tai olivat. Tai vaikka kärjistetystikin, kolumnista kun on kyse. EI OLE RIKOS SANOA ASIOITA, JOISTA JOKU SAATTAA LOUKKAANTUA. Ei se niin vaarallista ole, jos tulee paha mieli. Aikuinen ihminen pystyy kyllä käsittelemään pahaa mieltä. Aikuisen ihmisen pitäisi myös käsittää, mikä on kolumni. Se on eräänlainen rajatusta näkökulmasta kirjoitettu mielipidekirjoitus.

Minua hirvittää kaikki moralistinen kaakatus siitä, ketä mediassa on muka milloinkin loukattu ja kenen pitäisi kulloinkin pyytää anteeksi. Sitä paitsi, miten ajatuksiaan voi edes pyytää anteeksi ja miksi pitäisi? Totta puhuen, se keskustelu on erittäin paikallaan silloin, kun selkeästi liikutaan journalistietiikan rajoilla. Mutta että joka helvetin herneestä nenässä, eihän siitä mitään tule. Yhä useamman märkä uni tuntuu olevan, että kaikki omaan maailmankuvaan istumattomat tai muuten epäilyttävät ajatuksetkin olisivat laittomia.

Hazardista vielä. Viime aikojen kohua vasten minua hymyilyttää eräs Hazardiin liittyvä muisto. Hän oli kerran yliopistolla opettamassa meille kolumnien kirjoittamista. Olimme innoissamme räväkästä luennoitsijasta ja laitoimme kukin suurin odotuksin kyhäelmämme hänelle arvosteltavaksi. Muistaakseni hän tyrmäsi tekstini täysin sillä perusteella, että siinä haukutaan liikaa kaikkea (kuten varmaan tehtiinkin, ja tylysti). Mikä sievistelijä, puhisin silloin...