23.8.2010

Life in plastic, it's fantastic!

Joku kenties provosoitui tiedosta, että moni nuori nainen käyttää järjettömiä rahasummia ulkokuoreensa. Satoja ja tuhansia euroja kuukaudessa ripsien- ja hiustenpidennyksiin, rakennekynsiin, merkkivaatteisiin ja -laukkuihin, tiesi Aamulehti kertoa.

Toivottavasti kukaan ei sentään elä niin tynnyrissä, että olisi yllättynyt. Koostuuhan koko ihmiskuvastomme, mitä kollektiivisesti ihailemme, pelkistä botox-muovi-geeli-liima-virityksistä. Tottakai ihmiset haluavat tulla ihailluksi, eivätkä varmasti nuoret tytöt vähiten. Etten ehkä kuitenkaan ensimmäiseksi heitä syyttäisi turhamaisuudesta tai tyhmyydestä kun miettii, millaisen sekopäisyyden keskellä tässä eletään. Sitä paitsi, jos sanot nuorelle tytölle: "muoviviritelmä Y on helvetin hyvännäköinen" ja perään "mutta sinä olet hyvä juuri noin" - arvaa, uskooko hän?

Miestenlehtiä muistetaan aina parjata, mutta salakavalinta on naistenlehtien propaganda: naisen täytyy viettää X aikaa päivässä hoitaen käsiään ("Kätesi ovat käyntikorttisi!"), X aikaa hoitaen jalkojaan, X aikaa nyppien kulmiaan, X aikaa muita karvojaan, X aikaa kuntosalilla, X aikaa body pumpissa ja X aikaa lutraten itseruskettavia, kunnes hitaampikin lissu uskoo, että on täysin kelvoton ihmisenä, ellei tee kaikkea edellämainittua ja vielä paljon enemmänkin. Vähemmästäkin syntyy ulkonäöstään neuroosin kehittäviä pakko-olla-sitä-ja-tätä-ennen-kuin-olen-mitään-ihmisvirityksiä. Sama koskee nykyisin poikia siinä missä tyttöjäkin.

Ja mikäs siinä, jos siitä nauttii. Tokihan jokainen saa työntää rahansa - tai vanhempien rahat, jos sattuu rikkaasta perheestä olemaan - mihin haluaa. En koe sen olevan itseltäni pois. Itse asiassa, tuohon AL:n haastateltavien arvokonservatismiin - mies on perheen pää ja miehen on elätettävä perhe - yhdistettynä aivan päin vastoin...

Onhan nimittäin helvetin hyvä, että muovitukkaiset muijat noukkivat ne äijät (tai äijät muijat, muijat muijat ja äijät äijät, whatever) parempaan talteen, jotka suostuvat elättämään ne vain siksi, että niillä on muovitukka. Itsehän en niin saapasta äijää kelpuuttaisi, jolle riittää palkinnoksi elättämisestä muijan muovitukka. Enkä niin konservatiivista tai huonoitsetuntoista, joka haluaa elättinaisen. Että hyvä vain, kun noukkivat toisensa kuljeksimasta muitten riesoina. Antaa kaikkien muovitukkien kukkia!

Mutta siltä varalta, että blogia sattuisi lukemaan joku itseäni nuorempi, joka uskoo edelleen, että tarvitsee ihan välttämättä muovitukan. No: ota se tukka tai ole ottamatta. Pääasia, että nautit itsestäsi ja olostasi vartalossasi. Se on sinun, ota se omaksesi! Paineet olla tietynlainen ovat järjettömät, se on varmasti vaikeaa. Yritä silti haistattaa paskat kriteereille, jotka ovat luoneet ne, jotka rahastavat epävarmuudellasi. Voin luvata, ettet tule pettymään!

Keskity ennemmin siihen, miltä kroppasi tuntuu, miten viihdyt siinä ja mihin voit sitä käyttää kuin siihen, miltä se jonkun muun silmin näyttää. Sillä kummallista kyllä - viimeisin huolenaihe yleensä poistuu, kun aiemmin mainitut ovat hanskassa. Yritän vain sanoa: katso peiliin, katso oikein antaumuksella, mutta katso rakastaaksesi, älkää kritisoidaksesi. Nauti. Nauttiva ihminen on kaunis ihminen. Itseään vimmaisesti trimmaava neurootikko yleensä ei.

Tähän yhteyteen vielä sananen hedonismista, joka oli linkittämässäni jutussa ymmärretty mielestäni täysin väärin. Eiväthän nämä mimmit ymmärrä hedonismista mitään. Ei hedonismi, joka tulee kreikankielisestä nautintoa tarkoittavasta sanasta, liity siihen ruumiillisuuteen, joka on markkinamiesten standardoima. Se liittyy siihen ruumiseen, joka on sen kantajan nautittavissa. Tietenkään nämä eivät sulje toisiaan pois, mutta harmittavan usein ne sekoitetaan.

Itse asiassa nämä "hedonismit" (joista ensinmainittu muistuttaa ilmenemismuodoissaan enemmän perikristillistä ruumiillisuuden kieltämistä ja sen rääkkäämisen ylistämistä kuin minkään sortin hedonismia) ovat toisilleen täysin vastakkaisia. Toinen tähtää nautintoon, onnellisuuteen ja mielihyvään. Toinen tekee kaikkensa, että se olisi vain pirunmoisella rahasummalla harvojen ja valittujen saavutettavissa. Ja tässä on villakoiran ydin. Kyllä ulkonäöstä ja vartaloista saa ja kuuluukin nauttia, mutta nautinnon rahastuskoneiston kautta kierrättäminen on paitsi turhaa, myös typerää.

Ei minulla ole kerta kaikkiaan mitään rakennekynsiä, tekoripsiä eikä silikonitissejä vastaan. Olen vain tyytyväinen niin kauan, kun minua ei niitä pakoteta ottamaan. (Tai herra tiedä, ehkä joku päivä haluankin ottaa. Ja sitten otan. Mistä sen tietää.)

Mutta sanonpahan vaan, että helppo lieka koko hässäkkä. Turhan helppo. Minun käyttäytymistäni ohjaillaksenne saatte keksiä astetta ovelamman ja aika monta astetta houkuttelevamman keinon.

Tämä vaarallinen kaupunki

Kansanedustaja Marja Tiura (kok) on huolissaan Tampereen turvattomuudesta. IS: "Tiura asuu itsekin ydinkeskustassa ja hän on joutunut näkemään yhtä ja toista. 'Kansa istuu portailla, kittaa kaljaa, kusee ja paskantaa. Viikonloppuna ei uskalla kulkea ovesta. Ei niille uskalla mitään sanoa', Tiura kertoo."

Että ihan portailla istuvat.

Vaikka en allekirjoitakaan linkittämäni IS:n jutun kuvausta keskustan kaduista yhtenä suurena virtsaränninä, niin myönnän: tiemmä suurin osa kansasta todella virtsaa ja ulostaa. Ja kun ilmaisia yleisövessoja ei kaupungissa liiemmin ole, niin ennen kai sitä porttikongiin kusee kuin housuihinsa. Siinä eivät paljoa sakot ja sormen heristelyt auta. Sen sijaan epäilen vahvasti, että vessat saattaisivat auttaa.

Mutta turvattomuushan oli jutun varsinainen pointti. Siispä siihen.

Seuraa subjektiivinen parikymppisen naisen näkemys-kokemus: Olen asunut Tampereella nyt neljättä vuotta. Sinä aikana on tullut liikuttua keskustassa jokaiseen mahdolliseen vuorokauden- ja vuodenaikaan, yksin ja seurassa, selvinpäin ja vähemmän selvinpäin. Myös minihmeessa ja varmaan ilmankin hametta. Kertaakaan en vielä ole tuntenut oloani turvattomaksi - ainakaan yhtään sen enempää kuin minkään muunkaan kaupungin keskustassa. Ei ole ollut syytä.

Siksi olen vähän pihalla aina, kun puhutaan Tampereen keskustan turvattomuudesta. Kertokaa nyt ihmeessä, mitä ja ketä minun kuuluisi siellä pelätä? Niin ymmärrän sitten pelätä, jos syytä on. Kysymys ei suinkaan ole siitä, etten osaisi pelätä. Useasti olen lyhyen elämäni aikana pelännyt, joskus jopa henkeni edestä. Mutta en vain vielä kertaakaan Tampereen keskustassa.

En toki halua vähätellä kenenkään turvattomuuden tunnetta tai sen oikeutusta. Toteanpahan vain, ettei turvattomuus kaupunkitilassa vähene ainakaan sillä, että ihmiset piiloutuvat peloissaan omiin luukkuihinsa tillistelemään ovisilmästä tuohon hirvittävään ulkomaailmaan.

Ja niinhän he tekevät, kun hysterisoidaan sillä, kuinka tuolla ulkona on niin vaarallista. Tottakai voi olla. Ja tottakai voi tapahtua mitä vain. Mutta sellaista tämä elämä nyt vain on. Tampereen keskustassa ja muuallakin.

Muttei varmaan ihan eniten Tampereen keskustassa.

Tiura tarjoaa ratkaisuksi "turvattomuuteen" Hämeenkatua edestakaisin tepastelevaa poliisipartiota. Niin kenen turvattomuuteen? Jos se on kansa (kuten Tiuran sanoin on), joka siellä portailla istuu ja kaljaa kittaa, niin eihän kansaa itseltään voi suojella? Vai pitääkö ehkä kansanedustajaa suojella kansalta? Ei kai sentään, sillä kansanedustajahan on nimenomaisesti kansan edustaja, heidän puolellaan. Eikö?

Vakavasti puhuen: jos turvattomuus on oikea ongelma, niin onhan se ratkaistava. Rohkenen kuitenkin epäillä, että toistaiseksi turhan pelon lietsonta on pirusti pahempi ongelma. Vielä vakavammin puhuen: ratkaisu turvattomuuteen on jossain ihan muualla, kuin lisääntyvässä valvonnassa.

Palataanpa vielä alun pissa-kakka-teemaan: turha rypistellä, kun on jo housussa. Vink, vink: kasvavat tuloerot jos jokin aiheuttavat ihan varmasti levottomuutta ja turvattomuutta, jolle ei pari poliisia lisää tee mitään. Eikä tee muuten parikymmentäkään. Itse ongelmalle ei tee tuhannenkaan kyttää mitään. Päinvastoin.

Tällähän tarkoitan tietenkin, että jokainen portailla istuva ja kaljaa juova henkilö on se oikein huolella syrjäytetty, joka varmaankin kohta tempaisee Juuri Sinua puukolla. (Tähän internetin kansainvälinen ironia-merkki, varmuuden vuoksi.)

Etenkin turvattomuutta tunteville naisille voin lopuksi tarjota lohduttavan tilaston suoraan vuodelta 2007: koko maassa tapetuista 47 naisesta vain kolmen tappaja meni kategoriaan "ennalta tuntematon / ei tietoa". Aika epätodennäköistä siis, että ulkona tulee tuntemattoman nyrkistä tai puukosta, ainakaan kuolemanvakavasti. Samansuuntaisia ovat raiskaustilastot. Että rohkeasti, akat, vaan kaduille: turvallista siellä on koteihin verrattuna!

16.8.2010

"Sanonpa vaan ja kysyn myös"

Tunnustan. En ole ikinä kirjoittanut yhtään yleisönosastokirjoitusta, vaikka erilaiset kannanotot kuulunevat jokaisen yhteiskunta-aktiivin peruspakkiin. Toki minullakin olisi ollut monta hyvää syytä yleisönosastokirjoittaa. Nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja oikaista vuosien laiskuuden kirjoittamalla saman tien useammankin kansalaisjournalistisen tuotoksen.

---

"Naapuri! Lopeta se hyväntuoksuisten ruokien tekeminen tai tarjoa koko talolle. Eihän täällä ketään enää huvita lämmittää purkkihernekeittoa ja mitä meidänkin opiskelijarappu sitten syö, kysyn vaan!? T. Nimim. Liian hyväntuoksuisia ruokia tekevät naapurit saatava vastuuseen"

"Nyt kun syksy taas tulee, ei kukaan enää jaksa puhua koirankakakasta. Koska omassa elämässäni ei ole koirankakkapökälettä suurempia ongelmia niin ehdottaisinkin, että keskustelisimme kakasta myös näin syksyisin. T. Nimim. Urat ne ovat minunkin kenkieni pohjassa"

"Sinä nuori, joka olit Elintarvikekaupassa mätäkuun kuudes päivä viittä vaille viis ja kohta vainaa! Ostokset (arvatenkin viinaa, tupakkaa ja muita myrkkyjä!) tehtyäsi et suinkaan poistunut kotiisi, vaan jäit istumaan tuulikaappiin JA SEN JÄLKEEN vielä kaupan pihalle seisoskelemaan! Pihalle myös sylkäisit ja siitä tuli minulle paha mieli. Ei pidä nuoren ihmisen noin lorvia ja seisoskella ja ihmisiä vihastuttaa. T. Nimim. Limainen iljettävä nuoriso pilaa koko maailman"

"Ei ollut kaksisataa vuotta sitten lakko-oikeutta ja työaikalainsäädäntöä ja muita kommunistien keksintöjä. Liian pitkälle on menty tässä työläisten nöyristelyssä. Mielestäni ihan turha on ruikuttaa kesken työpäivän että pitäisi muka kusellekin päästä kun eihän siitä kukaan hullu maksa että sinä kusella käyt. Näin ei saada uutta Nokiaa Kiinaan. T. Nimim. Suomi nousuun vaipat housuun"

"Olipa 'mukava' taas tulla käymään synnyinseudullani Syrjälänkorvessa kun sinnekin on viety tietokoneet, kännykät, autot, faksit, sähköposti, höyryposti ja muut nykyajan vempeleet. Missä aito wanhanajan maaseutu, missä aidot wanhanajan maalaispuvut, missä lato, latotanssit ja Tauno Palo? Typerät maalaiset haluavat sitä paitsi myös ostaa ruokaa kaupasta. T. Nimim. Kenen on vastuu?"

"Ei nämä nykyajan nuoret enää kunnioita mitään ja pullamössöä vain syövät vaikka sitä on kyllä syöty viimeksi 70-luvulla. Ja minä sanon jotta pitäisi olla koulussa ainakin sata tuntia pesäpalloa viikossa ja siellä takoa nuorten päihin sen ainoan yhtään järkevän nuorisolaulun sanoin ja vähän sillä mailalla Herran ja herrojen pelkoa että Beat on the brat with a baseball bat vaan! Ja hiihtoa myös lisää että kaikki vapaata kasvatusta kannattavat opettajat osaisivat edes suksia sieltä koulusta vittuun! T. Nimim. Näin mukavaksi minutkin hakattiin"

"Minun elämässäni kaikki on mennyt pieleen ja kaikkeen on syynä somali. Samaten kaikkeen mikä on Suomessa vikana on syynä somali. Etenkin siihen etten saa naista ja minulla on siksi paha mieli ja huutelisin niille jos uskaltaisin. Naisille ja somaleille molemmille. Suomen naiset voisi kanssa lähettää pois ja tuoda jonkun toisen maan naiset tilalle kun nämä suomalaiset ovat liian tasa-arvoisia ja muutenkin pilalla. Eivät Sotiemme Veteraanit taistelleet minkään tasa-arvon puolesta vaan siksi että idiootit kuten minä olisivat yhä perheen päitä ja saisivat hakata kaikki. T. Nimim. Koti, uskonto, isäm maa"

"Miehet naiset exät nyxät ja en minä ainakaan. T. Nimim. Kaikkitietävä kyynikko"

"Täälläkin Perähikiällä on huomattu ilmiö, että keski-ikäisiä ei kiinosta kuin pään sekoittaminen ja kaikenlanen irstailu. Tuolla ne pörräävät pitkin kyliä ja tekevät mitä sattuu. Missä ovat vanhemmat silloin, kysyn vaan? T. Nimim. Vastuullinen vanhempi 76 v."

"Kyllä minua kauhistuttaa nämä kaikki nykyajan ihmisten turmiolliset vaatimukset muka ihmisoikeuksista. Mitä siitäkin tulisi jos kaikki ihmiset saisivat tehdä mitä haluaisivat ja elää kenen kanssa haluaisivat? Se olisi hirveä maailma! T. Nimim. Sodoma ja Gomorra"

---

Kirjoituksista suoranaisesti vain ensimmäinen pohjautuu omaan elämääni, mutta sitäkin katkerammin. Nyt yleisönosastokirjoittajaurani ansiokkaasti avanneena voin todeta, että johan helpotti. Kokemus oli kaunis, vaikka jälki rumaa - kuten on elämässä monen muunkin asian laita.