1.7.2011

Ei me tytöt tämmösistä tykätä

Ruotsalaisessa päiväkodissa ei tungeta lapsia lokeroihin, uutisoi Hesari muutama päivä sitten. Lapset äkkiä laatikoihin, älähtivät patavanhoilliset junttisuomalaiset. (Laatikoissa lukee: ainoa oikea pikkupoika, ainoa oikea pikkutyttö.)

Väitetään, ettei Hesarin kommenttiosastoja pitäisi lukea, eikä minkään muunkaan lehden, ja siinä on perää. Nytkin silmäni ovat vuotaneet verta läppärini näppäimistölle niin, että sillä kirjoittaminen on pian mahdotonta. Pidän siis kiirettä. Ja kirjoitan siksi, että silmien ja korvien sulkeminen typeriltä keskusteluilta voi olla paitsi itsensä säästämistä, myös ei-mihinkään-johtavaa eskapismia epätäydellisestä todellisuudesta. Eikä ainakaan muuta mitään.

Ensin on ihan pakko todeta, että mikä vitun asiantuntija on uutisen "blogisti"? Hei, määkin olen. No, ainakin olen asiantuntija siinä, miten uuvuttavaa, ahdistavaa ja usein loukkaavaakin on elää täysin mielivaltaisten sukupuoliroolien maailmassa - kun ei mahdu niihin. Ja tämä, vaikka olen (jotain sinne päin kuin) heteronainen! Millaista lie vähemmistöihin kuuluvilla, en uskalla edes kuvitella.

Ei nyt mennä pohjamutia myöten. Otetaan pari kevyttä esimerkkiä. Tuon tuostakin esimerkiksi olen "jätkä" tai "äijä" - minkä ymmärrän toki tarkoitetun toverilliseksi kohteliaisuudeksi ja sellaisena sen myös otan - mutta mikä samalla kertoo kuitenkin kulttuurimme tiukoista käyttäytymiskoodeista. Tyyliin "kun nainen tekee näin, naisesta tulee mies". Ja minä olen kuitenkin Nainen isolla N:llä.

Aikoinaan koulussa vitutti, kun tytöillä oli aerobiccia ja pojilla korista. Ja kaikkia painavia tavaroita esimerkiksi liikuntatunneilla määrättiin kantamaan pojat. Ihan sama minkälainen narukäsi, kunhan oli poika. Itse sain katsella vierestä, vaikka olin tottunut rankkaan fyysiseen työhön jo kakarasta asti ja olisin kannellut mielelläni milloin mitäkin tolppia ja penkkejä. Mutta ei, et sä voi kantaa penkkiä, kun sulla on pillu.

No, sittemmin olen taas päässyt kantamaan yhtä jos toistakin. Ja kuten jo totesin: nämä eivät ole traumoja, vaan kevyitä esimerkkejä. Tämä ei ole päiväkirja. Kokonaisuudessaan tämä snadisti henkilökohtainen briiffaus ehkä kuitenkin vähän avaa tuohtumustani asian suhteen. Ymmärrän, että kaikilla ei välttämättä ole yhtä hankalaa (kuten ei sopeutujilla koskaan, mutta tylsää heillä varmasti on).

Takaisin Hesarin juttuun ja kommentteihin. Ensi alkuun kysymys höyryäjille. Mitä luulette, kumpi aiheuttaa enemmän kärsimystä: valveutuneiden vanhempien "pakkomielle hävittää sukupuoliroolit" vai muksujen kasvattaminen aina vain noiden luonnottomien, kulttuuristen, alistavien, rajoittavien ja yksilöä tuhoavien roolien mukaan?

On käsittämätöntä, että kaupoissa on edelleen pinkki leluhylly tytöille ja tumma pojille. On käsittämätöntä, että pikkutyttöjen ulkonäköä tai vaatteita kommentoidaan siinä, missä poikien taitoja tai rohkeutta. Ongelma ei siis ole sanoa pikkutytölle "onpa sulla kiva mekko" - paitsi jos se on ainoa sanottava. Tai entä jos se pikkupoika haluaisi joskus kuulla, että onpas sulla hieno lippis? Tai mekko.

On nähdäkseni varsin julmaa, että lapset pakotetaan aikusten varsin ahtaaseen ja mielikuvituksettomaan, kaksijakoiseen sukupuoliroolitukseen - vain, koska se on jollain kierolla tavalla söpöä. Tai sitten vain helppoa. Erityisesti helppoa (kaikille muille, paitsi lapselle).

En tarkoita, ettei poikia saisi pukea siniseen tai tyttöjä punaiseen. Tai etteivät pojat saisi tykätä autoista tai tytöt nukeista. En, en, en. Tarkoitan, että: nämä eivät saa olla oletuksia. Kaikkien pitää saada pitää kaikesta.

Uutisen jenkkipsykologi Jay Belsky, mistä luulet tietäväsi, että nimenomaisesti vain pojat tykkäävät jotenkin "luonnostaan" leikkiä kepeillä? Mistä helvetistä tulee huolesi, että keppileikit tai muut "poikamaiset" leikit kielletään? Eikö huolenaiheena ole ennemmin: miksi tytöt eivät saa leikkiä kepeillä? Miksi on nimenomaan poikamaista leikkiä kepeillä? Miten se, että tytötkin saavat leikkiä kepeillä, vie poikien miehisyyden? Pitääkö pikkupoikien olla miehisiä? Oletko ihan kujalla? Kuulutko teekutsuliikkeeseen?

Ja te luonnollisuuteen vetoajat: onpa ihan helvetin luonnollinen tämä nykyinen elämäntapamme kaikin puolin. Uskotteko myös ihan tosissanne, että männä pauttiarallaa 10 000 viime vuotta naisten alistamista sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjimistä eivät ole jättäneet minkäänlaisia merkkejä kulttuuriseen kuvaamme sukupuolisuudesta ja seksuaalisuudesta?

Esimerkiksi käsitykseen "miehen" tai "naisen" rooleista. Ettekö todellakaan erota biologiaa kulttuurista? On fakta, että nainen synnyttää, mutta onko fakta, että nainen on luonnostaan hoivaavampi? Tai kiinnostunut ruuanlaitosta? Huonompi kuski? Empaattisempi?

Sukupuolineutraalius ei ole sukupuolettomuutta. Se tarkoittaa päinvastoin oikeutta olla aidosti oma sukupuolensa, mikä tai mitä ikinä se onkaan. Se on enemmän vapautta ja vähemmän rajoituksia. Enemmän luonnollisuutta ja vähemmän yhteiskunnan kontrollia.

Lopuksi henkilökohtaisena kantanani totean: vitusti keppejä ja kiviä kaikille lapsille! Kaikille lapsille yhtäläisesti myös vauvanukkeja ja autoratoja tai whatever, käpylehmiä. Poikalapsille oikeus olla herkkiä ja haavoittuvia, tyttölapsille oikeus olla rajuja ja fiksuja! Lapsille oikeus olla lapsi, ei pikkumies(TM) tai pikkunainen(TM) - siis sellainen, millaiseksi mainostajat, seksuaalisuuden ja sukupuolen moneuden vihaajat, historian orjuuttava painolasti ja kiihkouskikset nämä ovat määritelleet.

Kirjoitettaessa soi: Hannibal & Joku Roti Mafia - Tyhmä saa olla

27 kommenttia:

Keiju kirjoitti...

Amen!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos tästä kirjoituksesta! Harmi vain, että sukupuolineutraaliutta kammoksuvat "tosimiehet ja -naiset" eivät tätä ikinä tule lukemaan (tai ainakaan ymmärtämään). Joidenkin päätä ei vaan voi kääntää.

Onneksi itse pystyn omassa työssäni (olen lastenhoitaja)omalta osaltani muuttamaan yleistä toimintatapaa. Näkisittepä esim. miten pikkupojat ovat mielissään kun vaikkapa kehuu heidän uutta hiusmalliaan tai vaatteita. Ja itse lähden mukaan poikien jalkapallopeleihin ja kannustan tyttöjä mukaan.

Surullista vain on huomata, miten joitain lapsia kotoa käsin sullotaan todella ahtaisiin naiseuden tai miehuuden määritelmiin. Paljon löytyy tästä maasta esim. pikkutyttöjä, jotka ovat kilttejä, hiljaisia, kauniisti puettuja ja nättejä. Ja jotka eivät uskalla sanoa mistään asiasta toisille lapsille vastaan, sillä pikku prinsessahan ei ole koskaan kovaääninen tai itseään puolustava. Surullista.

Hosuli kirjoitti...

Ihan paras kirjoitus. Meinasin kommentoida samoin kuin eka tyyppi. En vois olla enempää samaa mieltä.

Anonyymi kirjoitti...

Onko joku mennyt unohtamaan sen TOSIASIAn, että pojat ovat jo geneettisesti ja perinnöllisesti - eli biologisesti - viehtyneet autoihin ja tytöt barbeihin. Olen samaa mieltä siitä, että aika nuivaa kanniskeluttaa penkkejä pojilla, vaikka tyttökin olisi riskimpi.

Aika isolta osin kuitenki mieltymykset on biolgoisia, ja kaavat vaan vahoja ja peerinteet tiukssa.

Mutta siihe ei auta kun yritys muuttaa. Mikset mennyt väkisin poikein avuksi pienenä? Se olisi saanut opettajankin ehkä ajattelemaan.

Minä tein niin aina, ja kyllä minusta kasvoi aika androgyyni vaikka kukkamekkoa yritettiin ostaa vielä ala-asteellakin.

Panu Horsmalahti kirjoitti...

Hyvä kirjoitus. Tosin kommentoin tätä kohtaa: "Uutisen jenkkipsykologi Jay Belsky, mistä luulet tietäväsi, että nimenomaisesti vain pojat tykkäävät jotenkin "luonnostaan" leikkiä kepeillä?"

Tälle voi etsiä todisteita simpanssien käytöksestä:
http://www.sciencenews.org/view/generic/id/67892/title/Female_chimps_play_with_dolls

"A new study finds that young females in one group of African chimpanzees use sticks as dolls more than their male peers do, often treating pieces of wood like a mother chimp caring for an infant. In human cultures around the world, girls play with dolls and pretend that the toys are babies far more than boys do."

"Young male Kanyawara chimps occasionally used sticks to mimic child care. Far more often, they fought with sticks, an infrequent behavior among females.."

Anonyymi kirjoitti...

Minä leikin pikkutyttönä niin kepeillä, autoilla, nukeilla ja pehmoleluilla. Ehkä musta noiden lapsuusajan leikkien takia tulikin kieroutunut biseksuaali! Sekasikiö!

No ei vaan.

(Olettaen että lapsi saa leikkiä juuri sitä mitä ihan itse haluaa) leikit heijastavat sitä mitä lapsi on ja millainen hänestä mahdollisesti kasvaa.
Eli autoleikit tytöllä tai nukkeleikit pojalla eivät muokkaa lasta, tämän sukupuolta ja aikuisiän identiteettiään, vaan lapsi muokkaa leikkinsä oman näköisekseen.

Anonyymi kirjoitti...

Tosiasia, että pojat on geneettisesti ja perinnollisesti - eli biologisesti - viehtyneet autoihin ja tytöt barbeihin, väitti anonyymi edellä.
Olihan se vitsi, olihan?
Autoja on ollut sata vuotta ja barbeja alle 60 vuotta. Ne eivät MITENKÄÄN voi olla kenenkään ihmisolennon geeneissä tai biologiassa. Eivät mitenkään.

Anonyymi kirjoitti...

Jos joskus satut saamaan lapsia tai pääset niitä läheltä katsomaan, huomaat kyllä, että niitä eroja on ihan luonnostaan eri sukupuolten kiinnostuksenkohteiden välillä. Toki on hienoa, että rummutat omien stereotypioidesi puolesta, mutta oppinet kyllä joskus vielä ajattelemaan monipuolisemmin.

Anonyymi kirjoitti...

Kotitehtävä: miten poikien viehtymys autoihin voi olla geeneissä vaikka autoja ei kauan ole ollutkaan? Autan sen verran, että myös urosapinoilla on havaittu sama piirre kuten yllä jo joku totesi. Kuitenkaan apinat eivät ole edes nähneet autoa.

Itse asiasta: Tytöille sukupuolineutraalikasvatus saattaa hyvin sopiakin. Huono-osaisemmalle sukupuolelle se sen sijaan on usein turmiollista. Tosiasiahan on, että kelvatakseen naisella miehen täytyy sopeutua varsin ahtaaseen rooliin. Miehen pitää myös olla valmis puolustamaan naisia ja lapsia oman terveyden ja hengen uhalla. Tämä sujuu huonosti, jos ei ole lapsena lainkaan päässyt harjoittelemaan. Tuosta geenien kutsustahan niissä pyssyleikeissä on kysymys.

Parempiosainen sukupuoli ovat keskimäärin todella ulkona näistä(kin) kysymyksistä.

Emilia Kukkala kirjoitti...

Kiitos kaikista kommenteista! Sitten vastauksia.

Anonyymi 9.10: Juuri tuota ajoin takaa, mitä kerroit työstäsi. Hienoa kuulla, että päiväkodeissa ollaan sukupuolisensitiivisiä.

Anonyymi 10.57: Autot geeneissä oli varmaankin vitsi? Hyvä kysymys, miksi en mennyt väkisin. Ehkä siksi, ettei ollut kylliksi rohkeutta. Teini-ikä on herkkää aikaa.

Panu Horsmalahti 11.00: Kiitos. Ihan mahdollista, että simpansseilla on tällaiset suuntautumistaipumukset. Ovatko ne olemassa vielä myös syntyvällä ihmislapsella? Ehkä, en tiedä, joskaan en usko. Mutta tärkeintä on kuitenkin se, ettei mahdollisesta "suurin osa pojista tai tytöistä tekee luonnostaan sitä tai tätä" -faktasta johdeta sitä, että toisin tekevät ovat poikkeavia tai jotenkin vähemmän poikia tai tyttöjä tai mitä ikinä.

Anonyymi 11.59: Vähän noloa (sinulle), että teet oletuksia kirjoittajan elämänkokemuksesta sen sijaan, että kommentoisit kirjoitusta. Lapsia olen katsellut aika läheltä ja hoitanut kakarasta asti, mulla on nimittäin kolme pikkusiskoa ja kolme pikkuveljeä. Ja silläkö ei sitten ole mitään merkitystä, että olen itse ollut lapsi?

Anonyymi 12.03: Sekä miesten että naisten täytyy sopia ahtaisiin rooleihin kelvatakseen (eikö ole vähän hedelmätöntä riidellä siitä, kumpien rooli on ahtaampi, jos roolit ahdistavat molempia?) - ainakin, jos haluavat roolia vastaavan kumppanin. Tuo "miehen pitää puolustaa" läppä on ihan höpöhöpöä. Missä nykymies joutuu puolustamaan perhettään "hengen ja terveyden uhalla" - ainakan sen enemmän kuin nykynainen? (Tähän on muuten yksi ainoa oikea vastaus: armeijassa.) Ikään kuin luolamies odottaisi yhä keihäs kädessä villipetojen hyökkäystä perhe selkänsä takana. Onkohan muinaisnainen muuten ollut noissa tilanteissa aivan kädetön? Eivätkö eläinnaaraat puolusta itseään ja poikasiaan? Jos poikalapsella ei ole kutsumusta taisteluleikkeihin, onko hänen geeneissään vikaa? Jos ja kun minä lapsena leikin pyssyillä, oliko minun geeneissäni vikaa? Jos leikit olisivat geeneissä, silloin tällaisia poikkeuksia ei voisi olla ilman, että geenit ovat jotenkin vituillaan? Geeneistä, evoluutiosta ym. nyt puhutaan muutenkin nykyisin ihan mitä sattuu.

Mupsu kirjoitti...

Voisi sitä maalaisjärkeäkin käyttää, ennen kuin vaatii lapsille keppejä ja kiviä, joilla ne kuitenkin loukkaavat, pahimmillaan sokeuttavat toisensa. Tietyt leikit ja käyttäytymismallit ovat vain "Ei!", koska kukapa nyt haluaisi oman tai toisen lapsia tietoisesti vahingoittaa (lapsia vihaavat ihmiset sitten asia erikseen).

Tietenkään toisena heteronaisena, joka ei tällaista kahtia jakoa kokenut ennen kuin vasta aikuistuessaan, on vaikea sanoa juuta tai jaata asiaan. Sen koen kuitenkin huonoksi perusteluksi, että lasten luonnolisuus toimia automaattisesti tietyllä tavalla olisi tässä parissa vuosituhannessa kadonnut heidän geeneistään, oli ympäröivä yhteiskunta kuinka luonnollinen/luonnoton. Se vain vaikeuttaa sitä biologisen prosessien ja teorioiden tutkimusta, koska yleinen mielipide tuntuu käsittävän luonnottomaksi, epäoikeudenmukaiseksi ja ihmisoikeuksia loukkaavaksi jo olettamuksesta, että ihmisten käyttäytymismalleja tai tapaa ajatella, saattaisi geenitkin määritellä.

Anonyymi kirjoitti...

Voi miten noloa perustella nykyisten ihmislasten käyttäytymistä simpanssien toiminnalla! 6 miljoonaa vuotta, eikä suotta!

Anonyymi kirjoitti...

"Anonyymi 11.59: Vähän noloa (sinulle), että teet oletuksia kirjoittajan elämänkokemuksesta sen sijaan, että kommentoisit kirjoitusta. Lapsia olen katsellut aika läheltä ja hoitanut kakarasta asti, mulla on nimittäin kolme pikkusiskoa ja kolme pikkuveljeä. Ja silläkö ei sitten ole mitään merkitystä, että olen itse ollut lapsi?"
Kirjoituksen stereotypioita ja yksisilmäistä sisältöähän minä kommentoin, ihan sen suhteen, että sinulla on valmis ennakkokäsitys, että vain "patavanhoilliset junttisuomalaiset" ovat eri mieltä kuin joku, joka haluaa kiusata ja sekoittaa lapsia hukkaamalla sukupuolet kokonaan.

Ja siinä alkuperäisessä kirjoituksessahan kuitenkin säilytetään äiti (melkoisen sukupuolipainotteinen) rooli leikeissä, mutta kaikki muu sitten kadotetaan. Voi olla monta äitiä jne - miksei näitä sitten ohjattu niin, että voi olla "monta vanhempaa"?

"Kaikkien pitää saada pitää kaikesta" on oikeastaan kirjoituksesi ydinkohta ja se järkevä pointti siinä, sen suhteen olen toki samaa mieltä. Sen sijaan ei pidä ajaa lapsille omaa "ahdasta" (tiukat sukupuoliroolit) tai "ylvästä ja suvaitsevaa" (ei sukupuolia lainkaan) maailmankatsomustaan.

Ja kuten sanoin, jos joskus pääset seuraamaan lapsia läheltä ihan aikuisena, tulet kyllä huomaamaan tietyt sukupuoleen sidotut tai sen mukana korostuvat piirteet. Onnea matkaan!

Emilia Kukkala kirjoitti...

Yleisesti, ettei tule enempää (ainakaan tahattomia) väärinkäsityksiä: en minä kiellä eroja enkä niiden mahdollista biologista taustaa enkä sitä, että jotkin käyttäytymismallit saattavat olla ns. geeneissämme. Sen sanon kuitenkin, ettei sukupuoli ole niin joko tai -asia, miksi se on männä vuosituhansina kuviteltu - biologisestikaan. Luonnossa on aina enemmän varianssia kuin joko tai.

Tämä on kuitenkin toissijaista, kun keskustelemme sukupuolirooleista emmekä kaiketi kukaan ole geenitutkijoita. Jos roolit ahdistavat, ovatko ne "luonnollisia"? Ovatko ahdistuneet "luonnottomia"? Mikä on luonnollinen ja mikä luonnoton, onko ihmisen otettava mallia elämäänsä simpanssista ollakseen aito? Kannattaako rooleja tietoisesti vahvistaa - oli niiden tausta tai syntyperä mikä hyvänsä - jos ne aiheuttavat lähinnä ahdistusta nykymaailmassa sen sijaan, että niistä olisi sanottavasti hyötyä?

Vastaisen varalle: En myöskään halua kaikista ihmisistä samanlaisia vaan päin vastoin. Haluan kaikille ihmisille vapauden olla sitä, mitä he ovat. Siis: vapauden olla mitä he ovat riippumatta esimerkisi lisääntymiselimien tyypistä ja ympäristön odotuksista.

Emilia Kukkala kirjoitti...

Anonyymi 13.13: Olen seurannut lapsena ja aikuisena. Koska et kykene keskustelemaan aiheesta vaan olet enemmän kiinnostunut morkkaamaan minua hekilönä(ei hirveän vahvaa argumentaatiota), en jatka tätä keskustelua kanssasi.

Totean kuitenkin, että kommentissasi on edelleen väärinkäsitys: en pyri sukupuolten häivyttämiseen, päinvastoin haluan, että sukupuolten moninaisuus ymmärrettään ja että omasta sukupuolesta (niitä on muuten muitakin kuin "mies" tai "nainen") voidaan olla ylpeitä. Ilman, että joku tulee sanomaan: et ole oikea mies, et ole oikea nainen, et ole sellainen kuin sinun kuuluisi olla.

Neeta Inari kirjoitti...

Autoilusta sen verran, että on olemassa täysin objektiivisia mittareita sille, mikä tekee huonon kuskin. Kuka aiheuttaa eniten vaaratilanteita ajokäytöksellään? Sitä tilastoidaan aika aktiivisesti.

Anonyymi kirjoitti...

"Esimerkiksi käsitykseen "miehen" tai "naisen" rooleista. Ettekö todellakaan erota biologiaa kulttuurista? On fakta, että nainen synnyttää, mutta onko fakta, että nainen on luonnostaan hoivaavampi? Tai kiinnostunut ruuanlaitosta? Huonompi kuski? Empaattisempi?"

Siitä on tieteellistäkin näyttöä, vaikkei ehkä niin paljon että se olisi kaikkien tiedossa, ja että siitä uskaltaisi julkisesti julistaa. Mutta kyllä, nimenomaan empatiassa, systeemien hallinassa (esim. auton ajo) on löydetty eroja. Mutta se EI tarkoita, etteikö variaatiota olisi suuntan jos toiseen.

Vaan koska ei itse sovi muottiin, ei tarkoita etteivät muut sopisi. Eikä se välttämättä ole pelkkää "sopeutumista".

Joka tapauksessa, minusta on hieman outoa, että ihmiset jotka ovat kiinnostuneita sukupuolesta, eivät ole ajantasalla biologisesta ja neurologisesta tutkimuksesta, vaan keskittyvät vain sosiologiaan ja naistutkimukseen. Se vääristää kuvaa.

Emilia Kukkala kirjoitti...

Anonyymi 13.59: Olemme näköjään jälleen lähtöpisteessä. Edelleen on olemassa oikea rooli, joka tulee jotenkin biologiasta ja johon sopii tai ei. Tätä käsitystä ei horjuta edes se, että useat (veikkaisinko, useimmat?) eivät tuohon rooliin istu - ilman, että tämä näkyisi mitenkään heidän "geeneissään".

Enkä ole yhtään sen vähempää nainen kuin kukaan mielestäsi "naiselle luonteenomaisesti käyttäytyvä" nainen. Joskin olisin imarreltu, jos kuvittelisit, että olen jotenkin poikkeava.. Valitettavasti en usko ainakaan kovin radikaalisti poikkeavanlainen nainen (enkä ihminen) olevani.

PS. En minä ole suuntautunut mihinkään erityiseen tieteenalaan saati edes sukupuolentutkimukseen. Puhuin vapaudesta olla oma itsensä. Tätä vapautta ei saa riistää vetoamalla siihen, että sinun pitäisi mahtua muottiin, koska geenit, apinat, whatever.

Lassi kirjoitti...

Loistava blogipostaus! Naureskelen yhä penkkien kantamiselle. Se vain on niin totta.

Mitä simpansseihin ja keppeihin tulee, olettaen että tutkijat eivät olleet itse odottamassa sukupuolikaavojensa takia tällaisia tuloksia, ei pidä myöskään tehdä naturalistista virhepäätelmää. Siitä miten asiat ovat ei voi johtaa sitä, miten asioiden pitäisi olla.

Rentoa viikonloppua.

Anonyymi kirjoitti...

"Anonyymi 13.13: Olen seurannut lapsena ja aikuisena. Koska et kykene keskustelemaan aiheesta vaan olet enemmän kiinnostunut morkkaamaan minua hekilönä(ei hirveän vahvaa argumentaatiota), en jatka tätä keskustelua kanssasi."

Arvelinkin, että katsot helpoimmaksi sivuuttaa nuo muut pointtini tuon varjolla. Jos sinä sanot muuta mieltä olevia patavanhoillisiksi junttisuomalaisiksi, on minulla yhtäläinen ja omien kokemusteni valossa oleva oikeus (ellet nyt poista sitten kommenttia, that is :) sanoa, ettet ole mielestäni tarkkaillut lapsia tarpeeksi läheltä aikuisiällä. Mielenkiintoista, että se on henkilöön menevää morkkausta mutta oma tekstisi ei mielestäsi sellaista ole. Etkä näe mitään epäkohtaa siinä, että äitien rooli säilytettiin lasten leikeissä, mutta kaikki muut (sukupuoliroolit) sitten häivytettiin. No joo, ei toki tarvitse kommentoida tuotakaan, sehän veisi terää itse asialta. ;)

"Totean kuitenkin, että kommentissasi on edelleen väärinkäsitys: en pyri sukupuolten häivyttämiseen, päinvastoin haluan, että sukupuolten moninaisuus ymmärrettään ja että omasta sukupuolesta (niitä on muuten muitakin kuin "mies" tai "nainen") voidaan olla ylpeitä. Ilman, että joku tulee sanomaan: et ole oikea mies, et ole oikea nainen, et ole sellainen kuin sinun kuuluisi olla."

Tästä olen tietysti samaa mieltä. Sen sijaan en pidä siitä, miten haukut eri mieltä olevia kirjoituksessasi junteiksi. Sillä katsos yrität asettaa itsesi ja mielipiteesi "niiden muiden" yläpuolelle heti. Omissa lähimarketeissani ei muuten ole pinkkejä leluhyllyjä erikseen. Toki saman aihepiirin lelut ovat samoissa hyllyissä, aivan kuten vaikkapa jalkapallot ovat yhdessä kohdassa ja luistimet (niin miesten kuin naistenkin) toisessa.

Emilia Kukkala kirjoitti...

Kiitos Lassi ja samoin sulle!

Anonyymi 14.57: Jos et ymmärrä eroa räväkän blogauksen ja henkilöltä henkilölle -keskustelun välillä, en voi auttaa. Et tietenkään pidä siitä, jos tunnistat itsesi kirjoitukseni juntista, mutta sen tunnistuksen teit sinä, en minä.

Aika pitkälle meneviä oletuksia päiväkodin käytännöistä hoitajan esimerkkikommenttiin liittyen. Kiperiin kommentteihin vastaan mielelläni, epärelevantteihin tai aiheeseen liittymättömiin en.

Nyt lähden viikonlopun viettoon, mutta keskustelu jatkukoon.

Anonyymi kirjoitti...

Olinkin ihan varma, että heittäisit tuon "Et tietenkään pidä siitä, jos tunnistat itsesi kirjoitukseni juntista, mutta sen tunnistuksen teit sinä, en minä." Minähän sanoin jo, että en pidä noista jäykistä sukupuolirooleista. No, luetun ymmärtäminen ja niin pois päin. :)

Jepjep, taitaa olla turha yrittää keskustella kanssasi, koska ilmeisesti olet mielestäsi "räväkkä bloggaaja" ja ulosanti sitten myös valitettavasti sen mukaista eli paljon porua ja vähän villoja.

Tämän osoitti myös "Aika pitkälle meneviä oletuksia päiväkodin käytännöistä hoitajan esimerkkikommenttiin liittyen." - eipä siihen alkuperäiseen kysymykseenkään mitään asiakommenttia näemä saanut. No, nyt jätän blogisi nyt omaan arvoonsa. Saat nauttia ihan keskenäsi ilman vaikeita kysymyksiä, jotka voisivat laittaa ajattelemaan asioita. Hyvää kesän jatkoa. :)

Prism kirjoitti...

Kun täällä on nyt kaivettu simpanssit esiin, niin pari itselleni vastaan tullutta tietoa:

1) Simpanssien välillä on huomattavia yksilökohtaisia eroja - yksi johtaja-uros saattaa olla äärimmäisen aggressiviinen, toinen luopua hommasta huolehtiakseen jälkikasvustaan.

2) Jos simpanssinaaras kasvaa ilman esimerkkejä jälkeläisten hoitamisesta ja tulee raskaaksi, se pitää vastasyntynyttä loisena. Kasvatus on siis tässä suhteessa äidinvaistoa tärkeämpää.

Kun kerran kasvatuksen vaikutus ja yksilölliset erot ovat näin tärkeässä roolissa simpansseilla, niiden pitäisi olla tosiasia ihmistenkin kohdalla. Kannattaa pitää mielessä.

Anonyymi kirjoitti...

Aivot määrittelevät (nyky)ihmisen sukupuolen. Se, että tietynlainen sukupuolijaollinen käyttäytyminen on koodaattu geeneihin on ollut aikoinaan hyödyllistä lajin säilymisen kannalta. Sukupuoli 1 hoitakoon jälkikasvua ja omistakoon siihen hyödyllisiä viettejä ja taipumuksia, sukupuoli 2 taistelkoon reviiristä, ruuasta, ja oikeudesta elää.
(Teoriassa sukupuolet olisivat voineet mennä toisinkin päin.)

Jokaisen geeneissä on kuitenkin myös sen toisen sukupuolen mieltymykset koodattu - se kumman sukupuolen mieltymyksiä esiintyy, sen taas määrittelevät aivot, eikä se kummanlainen värkki jalkovälissä on.

Kävi esille tutkimuksessa, jossa tutkittiin hermadofriittien sukupuoli-identiteettiä. Perinteisesti on leikattu a) X/Y kromosomien mukaan, b) sen mukaan kummat sukupuolielimet ovat paremmin muodostuneet tai c) vanhempien toiveiden mukaan.
Taannoin "uuden" tutkimuksen lopputulokset suosittelivat että ei leikattaisi vauva-ikäisenä ollenkaan, vaikka se olisikin suotuisampaa siinä iässä toipumisen/kehittymisen kannalta, vaan annettaisiin lapsen itse sanoa.
Tutkimuksen mukaan jo noin 5-vuotias lapsi osaa itse kertoa onko hän (enemmän) tyttö vai poika.

→ Jos aiotte laittaa lapsen laatikkoon kun ette osaa elää ilman laatikoita, ottakaa ensin selvää kumpaan laatikkoon lapsi paremmin sopii. Vaikka kysymällä.

Ei kannata tuomita lastakaan ulkonäön perusteella. (Ja juuri niin tehdään kun tuomitaan sukupuolen perusteella rooliin.)

Yst.Terv. Rooliton, Hetero, Mies ;)

Emilia Kukkala kirjoitti...

Kaksi viimeistä kommentoijaa taisivat vastata aika moneen kysymykseen ja oikaista aika monia väärinkäsityksiä.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitoksia nautittavasta kirjoituksesta! Osansa nautinnosta tarjosi havainto siitä, miten "epätavis" tavis taidan sittenkin olla (mikäli voidaan olettaa, että tyttönsä pinkkiin mekkoon pukevat äidit ovat sitä valtajoukkoa). Tähän väliin täytyy todeta, että kokemukseni tavallisesta voi olla suhteellisen epätavallinen, sillä työskentelen lastensuojelussa ja kohtaamani perheet eivät voi olla vaikuttamatta siihen, miten tätä maailmaa yleisestikin havainnoin.

Meillä ei esikoinen kiinnostunut autoista tai aseista missään vaiheessa varhaislapsuuttaan (poika menee ensi syksynä yläasteelle). Tänä kesänä on iltalukemisena ollut Härkösen Häräntappoase ja lukemisen ohella iloa elämään ovat tuoneet koiriemme seuraaminen ja valokuvaus, uiminen sekä Monty Pythonit. Joukkueurheilu ei kiinnosta ja tämä vaikuttaa suoraan siihen, miten suosittu = epäsuosittu lapseni vertaisryhmässään on. Epäsuosittunakin lapsenit untuu nauttivan elämästään kovasti.

Keskimmäinen, tyttöni, on entinen (ja lahjakas) balleriinan alku, joka ei kuitenkaan tuntunut saavan tarpeeksi endorfiinia treeneistä ja vaihtoi harrasteensa judoon ja jalkapalloon. Ujo lapsi on tatamin fyysisissä tilanteissa rohkea ja aloitteellinen. Lempiasioita liikunnan lisäksi ovat jo vuosia olleet lastenlaulut ja lohikäärmeet. Kymppisynttärit lähestyvät kovaa vauhtia ja ainoana toiveena on (jälleen kerran) suuri lohikäärmepalapeli (edellinen saatiin keväällä valmiiksi). Eräänä iltana tyttöni supatti korvaani, että vaaleanpunainen on hänen lempivärilistassaan sijalla kolmetoista.

Koulunsa tulevana syksynä aloittava kuopus on poika, joka ei perinyt isoveljeltään autoja, mutta ajeli sitten suu päristen kaukosäätimillä ja kävyillä. Penkkiurheilijoita ei meidän perheestä ole aiemmin löytynyt, mutta jostain syystä kuopus tietää, kuka on Messi tai miten NHL-tähdet tuulettavat maalin jälkeen.

Miksi ihmeessä kirjoitan lapsistani blogisi jälkeen... En ole erityisen aktiivisesti ajatellut sukupuolirooleja ja lasteni sijoittumista (tai sijottamista) janalle. Alitajuisesti vanhemmuuteeni on varmasti vaikuttanut oma nuoruuteni, jolloin äitini taisteli minulle luvan olla ainoana tyttönä yläasteen teknisessä (rehtorin ensireaktio oli ollut kommentti "eihän näin ole tapana tehdä"). Samaisessa koulussa tytöt siivosivat kolmen myöhästymisen jälkeen vessoja, pojat teknisen luokkaa. Ja taas äitini soitteli ja löysin minäkin itseni sahanpurujen seasta.

Omien lasten kasvatus on ollut lähinnä passiivista siinä suhteessa, että äitini sukupolvi on jo soitellut tarpeellisia puheluja ja me voimme vain seurata, mihin suuntaan lapsi haluaa seuraavaksi suunnata tai ainakin kurotella.

Ehkä tästä syystä blogisi lukemisen jälkeen heräsi halu sanoa, ettei mikään ehkä olekaan aivan sitä miltä näyttää ja ainakin täältä maaseutukylänäkökulmasta katsottuna osa blogisi kirjoituksista toi ainoastaan nostalgisen olon: eihän noin nyt tänä päivänä enää toimita.

Tai no, toimitaan toki ja sitten myös muilla tavoin. Toivoa näen kuitenkin paremmasta tai ainakin vapaammasta. Me emme vain ehkä olleet tajunneet blogata sitä.

Aurinkoa!

Emilia Kukkala kirjoitti...

Kiitos hauskasta ja omakohtaisesta kommentista anon. 11.7.! Kuulostit rohkaisevalta, kiitos myös siitä. Toivoa on! (Ja mitäpä sitten olisikaan, jos se olisi menetetty...)

Voi olla, että keskittyessäni niihin asioihin, jotka vielä ovat keturallaan, enkä muista ollenkaan iloita kehityksestä (ammattitauti!). Kaipa kehitys kuitenkin kehittyy? Kun näin kehitetään.

Toisaalta pitää varoa (kai koskaan?) tuudittautumasta siihen, että kaikki on saavutettu.

Joka tapauksessa: aurinkoa sinnekin! Ei nää hommat murehtimalla ainakaan etene. :)