31.7.2011

Vihapuhe on hölmö sana

Vihapuhe. Tulin allergiseksi sanalle viimeistään nyt, kun sitä Norjan tragedian jälkimainingeissa käytettiin enemmän kuin liikaa. Käytin itsekin. Se ei tosin tarkoita, että pitäisin sitä kovin käyttökelpoisena.

En oikeastaan lainkaan. Koko käsite on käsittämättömän typerä. Se ikään kuin sisältää ajatuksen kaiken aggressiivisen puheen rikollisuudesta. Ongelmaksi määritellään jo itse käsitteessä viha, joka ei kuitenkaan ole mikään yksiselitteisen negatiivinen tunne. Epäoikeudenmukaisuus saa ihmisen vihaiseksi, viha saa ihmisen puolustamaan oikeuksiaan. Vihapuhe kuulostaa jo sananana siltä, että halutaan kieltää vihaisena oleminen. Oksettavaa hymistelyä.

Toinen ongelma on se, että vihapuhe-puhe kääntää katseet pelkkään puheeseen, julkituotuihin ajatuksiin; ei siihen, miksi joku ajattelee niin, ei itse ideologiaan kaikenlaisen rasistisen paskan suoltamisen takana. Aika naiivia kuvitella, että mikään ongelma häviäisi yhtään minkäänlaisen puheen ylhäältä käsin kieltämisellä. Onhan sanoilla toki voimaa - enemmän kuin aina muistammekaan - muttei sentään niin maagista.

Nythän nimittäin näyttää siltä, että tämä yksi sana tuntuu selittävän kaiken maailman pahuuden. Että jos ihmiset vain eivät herjaisi ja uhkailisi, niin tämä maailma olisi parempi paikka. No ehkä niin, mutta tuskinpa kuitenkaan. Tiedätte sanonnan turhasta rypistelystä? Nämä puhekieltojen vaatimiset ovat sitä sarjaa. Pelkkää kosmetiikkaa ja ongelmien "ratkaisua" sieltä loppupäästä.

Ja sitten se kolmas. Nimittäin puheen kieltäminen. Koko ajatus on älytön. Mediat voivat pitää tiettyä tasoa yllä, keskustelupalstat halutessaan omanlaistaan, mutta kuvitelma siitä, että nettiaikakaudella olisi mahdollista siivota kaikki ikävät viestit näkyvistä, on - hävettää kirjoittaakin tällaisia itsestäänselvyyksiä - naurettava. Pitääkö sanoa vielä sekin, että vaatimus keskustelupalstan pitäjän vastuusta on ihan yhtä naurettava?

Kyllä minustakin olisi kivaa, jos netti ei olisi täynnä rasistista ja sovinistista paskaa. Mutta aikamoisen iskun saisin saada päähäni, että kuvittelisin sen häviävän kieltämällä. Toisekseen en ymmärrä, mihin kieltoa tarvitaan: eihän kaikkea mielen mutaa ole pakko julkaista nytkään? Tämä tiedoksi myös dadaistisia kommentteja suoltaville sananvapausitkijöille sekä medioille ja blogisteille, jotka eivät näitä kommentteja uskalla olla julkaisematta.

On ihan oikein, että henkilöönkäyvä uhkailu ja kansanryhmää vastaan kiihottaminen ovat tuomittavia rikoksia (sananvapauttahan säätelevät vielä myös mm. kunnianloukkaus- ja naurettava jumalanpilkka-pykälä). Pitää kuitenkin muistaa, ettei kaikki typeryys ja alhaisuus ole rikollista. Niin ikävää tai vituttavaa kuin se olisikin. Ongelma ylipäänsä on lähestyä aihetta pelkästään lakien ja kieltojen kautta sen sijaan, että käskisi sen typeryyksiä laukovan janarin pitää päänsä kiinni. Puolustaisi toisia ihmisiä ihan noin oikeassa elämässä. Tai edes välttäisi itse olemasta samanlainen.

Koko vihapuhe-puhe on karannut aivan käsistä, koska sitä ei ole määritelty mitenkään (plus että se on typerä käsite, kuten jo alkujaan esitin). Olemme tilanteessa, jossa ministeri saa selitellä fudiskatsomossa huutelua ja muuan (vihanliet)sonnalla poliittisen uransa alkuun päässyt hallintovaliokunnan puheenjohtaja syyttää vanhempaa valtiomiestä samasta - kun tämä on edes hillitysti rohjennut arvostella noviisipoliitikon puolueen puheenjohtajaa. Olemme siis tilanteessa, jossa fudiskatsomossa ei saa huutaa ja valtakunnan virallinen prinsessa tihrustaa jälleen marttyyri-itkuaan ihan tyhjän päiten.

Ja tällä tiellä (tai pikemminkin loputtomassa suossa) jos jatkamme, kiekaisee kohta joku moralisti, että väkivaltaa tai aggressioita käsittelevä tai hyödyntävä taide pitää kieltää. Mitä minä sitten luen, katson ja kuuntelen, kysyn vaan? Saati kirjoitan.

Siispä ehdotan. Puhutaan ideologioista puheen taustalla, ei puheesta. Puhutaan syistä, eikä vain kauhistella seurauksia. Jos puhutaan vihasta, puhutaan siitä, kehen se kohdistuu ja kenen toimesta - ei vihasta yleisesti. Varsinainen ongelma ei ole vihapuhe, vaikka se sitä kohteilleen tietysti onkin. Ensisijaisesti se on kuitenkin havaittavissa oleva seuraus, jolla ei voi selittää mitään. Ja miksi ihmeessä tyytyisimme rasistisen puheen kitkemiseen, kun voisimme tuhota koko lahon ajatuskyhäelmän sen taustalla, itse alkusyyn?

Selvennän vielä: tietenkin myös rasistinen puhe on rasismia, en hyväksy sitä enkä pidä siitä. Itse asiassa vihaan sitä, tai pikemminkin sitä suunnatonta typeryyttä sen takana. Mutta se ei ihan varmasti häviä vaatimalla lisää puheen kieltäviä lakeja.

Jos taas halutaan välttämättä puhua puheesta, puhutaan vaikkapa rasistis-nationalistisesta uuskielestä, ei siitä, miten ei oo kivaa jos ihmiset on niinku vihasia.

Tällä paikalla oli vihainen loppukaneetti.

Kirjoitettaessa soi: Shitter Limited - Rakkaani

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä kirjoitus!

T: Kari

Anonyymi kirjoitti...

Yhdyn edelliseen! Kunpa otsikot eivät myisi vain niin paljon.

Janne Kuusinen kirjoitti...

Jälleen kerran Damn Right, Bitch! "Vihapuhe" on taas noita kirottuja muotisanoja, joita netin "keskustelu"palstojen kuulapäiset asperger-aktiivit kaulivat, kääntävät, möyhivät ja mäystävät niin kauan, kunnes se ei enää tarkoita mitään eikä hetkauta ketään mihinkään suuntaan.

Antaa lyhytnäköisten ihmisten munamiekkailla yksiulotteisella retoriikallaan, ottakaamme me valveutuneet sen bigbrotheriin verrattavana viihteenä.

Emilia Kukkala kirjoitti...

Hyvin kuvailtu siellä takarivissä!