15.2.2011

Mutsien syytä kaikki tyynni

Lastenhoito on yksi niitä asioita, joista melkein kaikilla - riippumatta siitä, koskettiko asia henkilökohtaisesti vai ei - on jokin vankkumaton mielipide. Yhteistä kaikille (kahdelle) näkökannoille on se, että "jos mutsi ei tee näin, se on paska mutsi". (Tähän väliin mainostan yhä vallan oivaa Paskaäidin päiväkirjaa.)

Uusin rääkäisy aiheeseen tuli Hesarista. Uusi ja uusi. Kuvio on vanha. Lasten päivähoitoa arvostavat haukkuvat kotiäidin duunia tekevät. Kotiäidit ja päivähoitoa arvostelevat haukkuvat "itsekkäät uranaiset". Tämä Hesarin provo on taas ensinmainittua kategoriaa. Mutta tiedättekö mitä? Molemmat kiihkoilijat ovat ihan vitun väärässä. Ja molemmat voivat olla oikeassa.

Kaikkien lapsellisten mielestä olen tietysti jäävi sanomaan yhtään mitään yhtään mihinkään, koska olen omasta tahdostani ainakin toistaiseksi lapseton. Minua vain suunnattomasti vituttaa se, miten siitä, kuinka ihminen (moralistien saarnoissa yhä usein nainen ja äiti) päättää hoitaa jälkikasvunsa kasvatuksen, tehdään poliittinen kiistakapula. Moralistiset puheenvuorot raikuvat suuntaan ja toiseen, yhtään ymmärryksen pisaraa ei vastapuolelle suoda. Siinä temmellyksessä unohtuu, että mukula taas pärjää ihan varmasti sekä kotona että päiväkodissa.

Kotihoidontukea olen aina puolustanut perustellen, että lastenhoitokin on työtä ja kotihoidontuki pieni summa siitä työstä. Vähän kuten omaishoidontuki. Vaikka olenkin lapseton, niin suuren pesueen vanhimpana tiedän, että työstä se muksunhoitokin käy (ja se vasta käykin), ja sitä ei arvosteta paljon paskaakaan.

Toinen juttu sitten on se, miten tämä arvostus voitaisiin osoittaa niin, että ne eivät olisi aina naiset, joiden työura katkeaa ja joille ei kerry eläkettä kotivuosistaan. Ja ettei töissäkäyvää pienten lasten äitiä pidettäisi tästä syystä itsekkäänä. Ja ettei päivähoitojärjestelmää romutettaisi siinä samalla.

Katson ajattelevani pelkästään loogisesti, kun vaadin oikeutta päivähoitoon siinä, missä kotihoidontukeakin. Jonkinlaista sosiaaliturvajärjestelmän uudistamista tämä keissi varmasti vaatisi.

Tahtoo vain sanoa: on se nyt perkele, kun eivät saa naiset ja vanhemmat saisivat vieläkään ihan oikeasti valita. Tehdä päätöksiään jälkikasvuaan koskien ihan ilman poliitikkokaartin saarnoja saati toisten vanhempien länkytyksiä siitä, mikä on oikeaa vanhemmuutta.

Ja voi, kun ns. uusi vasemmisto ei antaisi periksi arjen ja työn käsitteiden uudelleenmäärittelyistä. Tämä on nimittäin sitä kovinta ydintä, jossa vasemmisto on tänään vahvoilla: työ ei ole pelkkää palkkatyötä.