31.7.2011

Vihapuhe on hölmö sana

Vihapuhe. Tulin allergiseksi sanalle viimeistään nyt, kun sitä Norjan tragedian jälkimainingeissa käytettiin enemmän kuin liikaa. Käytin itsekin. Se ei tosin tarkoita, että pitäisin sitä kovin käyttökelpoisena.

En oikeastaan lainkaan. Koko käsite on käsittämättömän typerä. Se ikään kuin sisältää ajatuksen kaiken aggressiivisen puheen rikollisuudesta. Ongelmaksi määritellään jo itse käsitteessä viha, joka ei kuitenkaan ole mikään yksiselitteisen negatiivinen tunne. Epäoikeudenmukaisuus saa ihmisen vihaiseksi, viha saa ihmisen puolustamaan oikeuksiaan. Vihapuhe kuulostaa jo sananana siltä, että halutaan kieltää vihaisena oleminen. Oksettavaa hymistelyä.

Toinen ongelma on se, että vihapuhe-puhe kääntää katseet pelkkään puheeseen, julkituotuihin ajatuksiin; ei siihen, miksi joku ajattelee niin, ei itse ideologiaan kaikenlaisen rasistisen paskan suoltamisen takana. Aika naiivia kuvitella, että mikään ongelma häviäisi yhtään minkäänlaisen puheen ylhäältä käsin kieltämisellä. Onhan sanoilla toki voimaa - enemmän kuin aina muistammekaan - muttei sentään niin maagista.

Nythän nimittäin näyttää siltä, että tämä yksi sana tuntuu selittävän kaiken maailman pahuuden. Että jos ihmiset vain eivät herjaisi ja uhkailisi, niin tämä maailma olisi parempi paikka. No ehkä niin, mutta tuskinpa kuitenkaan. Tiedätte sanonnan turhasta rypistelystä? Nämä puhekieltojen vaatimiset ovat sitä sarjaa. Pelkkää kosmetiikkaa ja ongelmien "ratkaisua" sieltä loppupäästä.

Ja sitten se kolmas. Nimittäin puheen kieltäminen. Koko ajatus on älytön. Mediat voivat pitää tiettyä tasoa yllä, keskustelupalstat halutessaan omanlaistaan, mutta kuvitelma siitä, että nettiaikakaudella olisi mahdollista siivota kaikki ikävät viestit näkyvistä, on - hävettää kirjoittaakin tällaisia itsestäänselvyyksiä - naurettava. Pitääkö sanoa vielä sekin, että vaatimus keskustelupalstan pitäjän vastuusta on ihan yhtä naurettava?

Kyllä minustakin olisi kivaa, jos netti ei olisi täynnä rasistista ja sovinistista paskaa. Mutta aikamoisen iskun saisin saada päähäni, että kuvittelisin sen häviävän kieltämällä. Toisekseen en ymmärrä, mihin kieltoa tarvitaan: eihän kaikkea mielen mutaa ole pakko julkaista nytkään? Tämä tiedoksi myös dadaistisia kommentteja suoltaville sananvapausitkijöille sekä medioille ja blogisteille, jotka eivät näitä kommentteja uskalla olla julkaisematta.

On ihan oikein, että henkilöönkäyvä uhkailu ja kansanryhmää vastaan kiihottaminen ovat tuomittavia rikoksia (sananvapauttahan säätelevät vielä myös mm. kunnianloukkaus- ja naurettava jumalanpilkka-pykälä). Pitää kuitenkin muistaa, ettei kaikki typeryys ja alhaisuus ole rikollista. Niin ikävää tai vituttavaa kuin se olisikin. Ongelma ylipäänsä on lähestyä aihetta pelkästään lakien ja kieltojen kautta sen sijaan, että käskisi sen typeryyksiä laukovan janarin pitää päänsä kiinni. Puolustaisi toisia ihmisiä ihan noin oikeassa elämässä. Tai edes välttäisi itse olemasta samanlainen.

Koko vihapuhe-puhe on karannut aivan käsistä, koska sitä ei ole määritelty mitenkään (plus että se on typerä käsite, kuten jo alkujaan esitin). Olemme tilanteessa, jossa ministeri saa selitellä fudiskatsomossa huutelua ja muuan (vihanliet)sonnalla poliittisen uransa alkuun päässyt hallintovaliokunnan puheenjohtaja syyttää vanhempaa valtiomiestä samasta - kun tämä on edes hillitysti rohjennut arvostella noviisipoliitikon puolueen puheenjohtajaa. Olemme siis tilanteessa, jossa fudiskatsomossa ei saa huutaa ja valtakunnan virallinen prinsessa tihrustaa jälleen marttyyri-itkuaan ihan tyhjän päiten.

Ja tällä tiellä (tai pikemminkin loputtomassa suossa) jos jatkamme, kiekaisee kohta joku moralisti, että väkivaltaa tai aggressioita käsittelevä tai hyödyntävä taide pitää kieltää. Mitä minä sitten luen, katson ja kuuntelen, kysyn vaan? Saati kirjoitan.

Siispä ehdotan. Puhutaan ideologioista puheen taustalla, ei puheesta. Puhutaan syistä, eikä vain kauhistella seurauksia. Jos puhutaan vihasta, puhutaan siitä, kehen se kohdistuu ja kenen toimesta - ei vihasta yleisesti. Varsinainen ongelma ei ole vihapuhe, vaikka se sitä kohteilleen tietysti onkin. Ensisijaisesti se on kuitenkin havaittavissa oleva seuraus, jolla ei voi selittää mitään. Ja miksi ihmeessä tyytyisimme rasistisen puheen kitkemiseen, kun voisimme tuhota koko lahon ajatuskyhäelmän sen taustalla, itse alkusyyn?

Selvennän vielä: tietenkin myös rasistinen puhe on rasismia, en hyväksy sitä enkä pidä siitä. Itse asiassa vihaan sitä, tai pikemminkin sitä suunnatonta typeryyttä sen takana. Mutta se ei ihan varmasti häviä vaatimalla lisää puheen kieltäviä lakeja.

Jos taas halutaan välttämättä puhua puheesta, puhutaan vaikkapa rasistis-nationalistisesta uuskielestä, ei siitä, miten ei oo kivaa jos ihmiset on niinku vihasia.

Tällä paikalla oli vihainen loppukaneetti.

Kirjoitettaessa soi: Shitter Limited - Rakkaani

18.7.2011

Tyhmä nainen raiskasi itsensä

Kun sivistysvaltiossamme on taas kyllästymiseen asti keskusteltu siitä, mitä raiskatun olisi pitänyt tehdä välttääkseen raiskauksen, saanen minäkin esittää omat toimintaohjeeni:

Naiset eivät saa liikkua ulkona kello 18 jälkeen.
Naiset eivät saa liikkua humalassa lainkaan.
Naiset eivät saa liikkua vähissä vaatteissa.
Naiset eivät saa tutustua uusiin ihmisiin.
Naiset eivät saa.

Huraa!

Kuulostaa hyvältä! Kyllä ennen oli hyvin.

Paitsi, että näillä ohjeilla estettäisiin (ehkä, olettaen etteivät kiellot suorasti tai epäsuorasti lisäisi raiskauksia) vain murto-osa raiskauksista. Suurin osa naisista kun raiskataan kodin seinien sisäpuolella. Miksei kukaan esitä ohjeita näiden raiskausten estämiseksi?

No tuota, mitäs vittu luulisitte. Siksi, ettei niissä loukata naisen itsemääräämisoikeuden, koskemattomuuden ja ihmisarvon lisäksi tämän kumppanin "omistusoikeutta". Mitään raiskausongelmaa ei siis ole niin kauan, kun kukaan vieras ei "pilaa tavaraa", koske "toisen omaan".

Moni mieltää edelleen raiskauksen raiskaukseksi vain, jos se loukkaa naisen mahdollista kumppania (ne käyttää meidän naisia luvatta!) tai tapahtuu erityisen väkivaltaisesti tai jos siitä saadaan keppihevonen omalle rasismille.

Sen mehustelun rinnalla on naisen ihmisarvo sivuseikka. Ne tapaukset eivät jää yhteen tai kahteen, kun suureen ääneen raiskaajieen kastroimista vaatineet ovat itse syyllistyneet samaan. Sillä eihän sitä lasketa, jos se on oma muija tai kännissä tai tyhmä tai ruma tai ilkeä tai mä olen suomalainen tai kännissä tai se ansaitsi sen tai jotain?

Sivistysvaltio Suomessa raiskaus avioliitossa kriminalisoitiin vasta vuonna 1994. Asenteet näyttävät muuttuvan lakejakin hitaammin. (Aiheeseen erittäin läheisesti liittyen: lievät pahoinpitelyt lähisuhteissa tulivat virallisen syytteen alaisiksi vasta kuluvana vuonna!)

Nainen on edelleen - myös väkivallan uhriksi joutuessaan - lähtökohtaisesti kiero tai vittumainen lunttu, joka itse aiheutti häneen kohdistuvan väkivallan tai ansaitsi sen.

Nyt fiksut ihmiset huomauttavat, että muutkin kuin naiset kohtaavat seksuaalista väkivaltaa (ja väkivaltaa). Totta. Miksei sitten miehiä varoitella kulkemasta paidatta, olemaan humaltumatta tai juttelematta tuntemattomille?

Mutta varoitellaanhan miehiä olemaan soittamatta suutaan snägärijonossa. Vai varoitellaanko, en minä tiedä. Minun maailmassani on väärin ja perseestä myös pahoinpidellä ihmisiä mäkkärin kulmalla.

Mutta monet rinnastavat nämä kaksi asiaa toisiinsa. Että pitää ymmärtää, että jos aukoo naamaansa väärälle tyypille, voi saada nenuun. No ihan totta niin, olipas hele-vetin hyvä että kerroitte. Kerrotteko vielä senkin, miten tämä liittyy raiskauksiin? Että raiskausta edeltää naisen vittuilu? Mitä häh?

No, nyt mä vittuilen (saa tulla raiskaamaan!). Eihän se nyt kenellekään ole epäselvää, että jos juo pään täyteen tai lähtee tuntemattoman matkaan, on myös raiskauksen uhka suurempi kuin kiltisti kotona istuessa.

Vai onko? Ei sillä loppujen lopuksi ole juuri merkitystä. Naisia raiskataan niin kauan kuin naisia on olemassa, ihan sama missä ovat ja missä kunnossa. Aika lohduton ajatus, eikö?

Toinen vaihtoehto on lakata syyllistämästä uhreja, asennekasvattaa jengiä ja rätkäistä tarpeeksi kovat rangaistukset seksuaalirikoksista.

Ja vaikka kovemmat rangaistukset eivät vähentäisi raiskauksia, olisi rangaistusten koventaminen kuitenkin selkeä signaali siitä, että tässä yhteiskunnassa raiskaus on väärin ja tuomittava teko. Se helpottaisi raiskatun taakkaa aika lailla.

Todennäköisesti se myös lisäisi raiskausilmoitusten määrää, sillä harva viitsii käydä - usein syyllistävää, mutta liki kaikissa tapauksissa hidasta, rankkaa ja nöyryyttävää - oikeusprosessia läpi vain kuullakseen, että tekijä saa sakot tai ehdollista. Tai että itse on valehteleva lehmä. Sellaisen jälkeen olo voi tuntua pikemminkin moninkertaisesti raiskatulta kuin helpottuneelta.

Raiskaus on väärin ja tuomittava teko kaikissa tilanteissa. Sen vääryyttä ei poista eikä lievennä mikään uhriin tai tämän käyttäytymiseen liittyvä asia. Ei kukaan voi kerjätä raiskaamaan itseään. Se on paradoksi. (Pidetään sitten ne fantasiat erillään tästä keskustelusta, jooko. Aikuiset ihmiset erottavat kyllä toisistaan seksin ja väkivallan.)

Naisilta kontrolloidumpaa käytöstä vaativat antavat rivien välissä myös ymmärtää, että elämänhallinnan menettäneen tai sitten ihan vain muuten huolettoman tai "villin" naisen raiskaus on jotenkin enemmän okei kuin kiltin naapurintytön tai siveän frouvan. Siis toisilla on enemmän ihmisarvoa kuin toisilla, niinkö?

Jutun pihvi on tietysti se, että akat on saatava ruotuun. Eivät juoksentele tuolla kylillä simoissaan ja säädyttömissä vaatteissa. Saatikka lempimässä kenen kanssa sattuu! Sellaiset hommat on parempi jättää miehille.

"Itseaiheutettu raiskaus" termiä järkevänä pitävien unelmamaailmassa on kotona kilttejä naisia raiskattavana ja kylillä tuhmia naisia raiskattavana. Noin niin kuin vaihtelun vuoksi. Kaikki on hyvin ja moraalista, kunhan eivät pääse kategoriat sekoittumaan. Aivan kuten wanhoina hywinä aikoina.

Olisi yksi kysymys. Jos kerran puhutaan raiskauksista, voitaisiinko puhua siitä, miten niitä voidaan parhaiten estää tai miten raiskauksen uhreja voidaan parhaiten auttaa? Tällä hetkellä koko raiskauskeskustelu keskittyy sen ympärille, mitä naiset saavat ja eivät saa tehdä. Sillä ei ole oikeastaan mitään tekemistä raiskausten estämisen kanssa.

Sitä paitsi, kaikkien ei-miespuolisten vapautta olla, elää ja liikkua siinä kuin miestenkin ei pidetä näissä keskusteluissa hirveän tärkeänä asiana. Olisi toinenkin kysymys. Pitäisikö ulkomaalaisille kenties vaatia ulkonaliikkumiskieltoja, koska ulkona voi joutua rasistisen rikoksen uhriksi?

Ja kiitos kysymästä, sinä nokkela lukija: lukitsen kyllä autoni ja asuntoni, mutten aio lukita itseäni kumpaankaan.

Kirjoitettaessa soi: Anti Cimex - Raped Ass

10.7.2011

Typerät massat ja täydellinen itse

"Hyvä yhteiskunta / ihmissuhde / elämä / mikä tahansa muu asiaintila ei ole mahdollinen, koska ihmiset ovat sellaisia."

Ovat mitä? Vääränlaisia. Kuka on? No NE MUUT. Aina joku muu. Että kyllähän minä, mutta kun ne muut.

Melko tuttu perustelu kenelle tahansa. Luulenpa sitä kaikella todennäköisyydellä itsekin joskus käyttäneeni. Noloa.

Kuitenkin ihmisen vaikutusvalta omaan elämäänsä ja omassa elämänpiirissään on mieletön. Sen tietävät ne, joilla on ollut kunnia olla tekemissä sellaisten ihmisten kanssa, joilla on tekemisen meininkiä. Ainakaan itse en, tällaisia ihmisiä tunnettuani, ilkeä kuluttaa energiaani pelkkään kyyniseen vinkumiseen muiden (aina muiden!) typeryydestä. Tai ainakin yritän välttää sitä.

"Ihmiset ovat sitä, tätä tai tuota" on paskin mahdollinen perustelu yhtään millekään - koska se tulee ihmisen suusta. Eivät ne ihmiset ole tuolla jossain, ei itseään voi erkaannuttaa ihmiskunnasta. Ei kukaan itse tai oma lähipiiri ole vähemmän "ihmiset" kuin ihmiset jossain muualla.

Ihmisten typeryydestä valittavat ovat alistuneet massojen diktatuuriin. Se tarkoittaa pessimistisiä oletuksia ja arvailuja siitä, millaisia ihmiset keskimäärin ovat. Ja arvaajan mukaan aina arvaajaa tavalla tai toisella huonompia, tietysti. Siksi arvaajan on ihan turhaa yrittää tai olla mitään muuta.

Hei, kitisijä! Lakkaa, vittu, huolehtimasta niistä muista ja keskity omaan elämääsi. Vain sen kautta voit vaikuttaa muihinkin asioihin; se on ainoa, mihin sinulla on todellista valtaa.

Eikä aina siihenkään. Sattumalla on sijansa, valinnoilla on sijansa ja joskus ne ovat vääriä, elämän syy-seuraussuhteet ovat monimutkaisia noin ylipäänsä. Ihan loppuviimein ainoa, mihin ihminen voi vaikuttaa jokaisessa elämänsä tilanteessa, on oma suhtautuminen.

Ja siinäpä se onkin, avain sekä äksöniin että mielenrauhaan.

En usko, että kukaan, joka on käyttänyt hirveästi aikaa sen pohtimiseen, mitä "kaikki muut" mahtaisivat tehdä, haluta tai ajatella jossain tietyssä tilanteessa, on saanut aikaan mitään mullistavaa tai elänyt kovin onnellista elämää.

Siispä väitän, että jotakuinkin typerintä, mitä ihminen voi tehdä, on alistaa itsensä hämärille oletuksille massojen olemuksesta ja toimia niiden mukaan. Ruikuttaa itse rakentamassaan tyrmässä.

Kirjoitettaessa soi: Matka maailman ympäri 80 päivässä -tunnari

8.7.2011

Konservatiivi-suomi-sanakirja

"Se ei ole luonnollista."
20 vuotta sitten ei tehty näin. Ainakaan meidän suvussa. Ainakaan julkisesti.

"Aivan luonnotonta."
Jotain mistä en pidä tai mitä en ymmärrä.

"Luonto on tarkoittanut..."
Keksimäni mielikuvitusolento on tarkoittanut.

"Todella perverssiä."
Ciihottaa covasti!

"Mihin tämä maailma on menossa?"
Aika kuluu, asiat muuttuu, apu-va!

"Lapsen etu."
Lapsen yksvitunhailee ja helpompaa vanhemmille.

"Lapsi tarvitsee..."
Minä tarvitsen. Kulissit.

"Toimenpiteestä X seuraa maailmanloppu Y."
Hukkasin loogisen päättelykyvyn.

"Eikö niille mikään riitä?"
Miksi kaikkien pitäisi saada samat oikeudet kuin minulla?

"Nämä tällaiset pitäisi kieltää lailla."
Omat mieltymykseni sattuvat olemaan hieman erilaiset ja olen rajoittunut natsi.

"Mutta jumala loi..."
Loi lai laa.

Kirjoitettaessa soi: DJ Kridlokk - Röökii & Rötöksii

1.7.2011

Ei me tytöt tämmösistä tykätä

Ruotsalaisessa päiväkodissa ei tungeta lapsia lokeroihin, uutisoi Hesari muutama päivä sitten. Lapset äkkiä laatikoihin, älähtivät patavanhoilliset junttisuomalaiset. (Laatikoissa lukee: ainoa oikea pikkupoika, ainoa oikea pikkutyttö.)

Väitetään, ettei Hesarin kommenttiosastoja pitäisi lukea, eikä minkään muunkaan lehden, ja siinä on perää. Nytkin silmäni ovat vuotaneet verta läppärini näppäimistölle niin, että sillä kirjoittaminen on pian mahdotonta. Pidän siis kiirettä. Ja kirjoitan siksi, että silmien ja korvien sulkeminen typeriltä keskusteluilta voi olla paitsi itsensä säästämistä, myös ei-mihinkään-johtavaa eskapismia epätäydellisestä todellisuudesta. Eikä ainakaan muuta mitään.

Ensin on ihan pakko todeta, että mikä vitun asiantuntija on uutisen "blogisti"? Hei, määkin olen. No, ainakin olen asiantuntija siinä, miten uuvuttavaa, ahdistavaa ja usein loukkaavaakin on elää täysin mielivaltaisten sukupuoliroolien maailmassa - kun ei mahdu niihin. Ja tämä, vaikka olen (jotain sinne päin kuin) heteronainen! Millaista lie vähemmistöihin kuuluvilla, en uskalla edes kuvitella.

Ei nyt mennä pohjamutia myöten. Otetaan pari kevyttä esimerkkiä. Tuon tuostakin esimerkiksi olen "jätkä" tai "äijä" - minkä ymmärrän toki tarkoitetun toverilliseksi kohteliaisuudeksi ja sellaisena sen myös otan - mutta mikä samalla kertoo kuitenkin kulttuurimme tiukoista käyttäytymiskoodeista. Tyyliin "kun nainen tekee näin, naisesta tulee mies". Ja minä olen kuitenkin Nainen isolla N:llä.

Aikoinaan koulussa vitutti, kun tytöillä oli aerobiccia ja pojilla korista. Ja kaikkia painavia tavaroita esimerkiksi liikuntatunneilla määrättiin kantamaan pojat. Ihan sama minkälainen narukäsi, kunhan oli poika. Itse sain katsella vierestä, vaikka olin tottunut rankkaan fyysiseen työhön jo kakarasta asti ja olisin kannellut mielelläni milloin mitäkin tolppia ja penkkejä. Mutta ei, et sä voi kantaa penkkiä, kun sulla on pillu.

No, sittemmin olen taas päässyt kantamaan yhtä jos toistakin. Ja kuten jo totesin: nämä eivät ole traumoja, vaan kevyitä esimerkkejä. Tämä ei ole päiväkirja. Kokonaisuudessaan tämä snadisti henkilökohtainen briiffaus ehkä kuitenkin vähän avaa tuohtumustani asian suhteen. Ymmärrän, että kaikilla ei välttämättä ole yhtä hankalaa (kuten ei sopeutujilla koskaan, mutta tylsää heillä varmasti on).

Takaisin Hesarin juttuun ja kommentteihin. Ensi alkuun kysymys höyryäjille. Mitä luulette, kumpi aiheuttaa enemmän kärsimystä: valveutuneiden vanhempien "pakkomielle hävittää sukupuoliroolit" vai muksujen kasvattaminen aina vain noiden luonnottomien, kulttuuristen, alistavien, rajoittavien ja yksilöä tuhoavien roolien mukaan?

On käsittämätöntä, että kaupoissa on edelleen pinkki leluhylly tytöille ja tumma pojille. On käsittämätöntä, että pikkutyttöjen ulkonäköä tai vaatteita kommentoidaan siinä, missä poikien taitoja tai rohkeutta. Ongelma ei siis ole sanoa pikkutytölle "onpa sulla kiva mekko" - paitsi jos se on ainoa sanottava. Tai entä jos se pikkupoika haluaisi joskus kuulla, että onpas sulla hieno lippis? Tai mekko.

On nähdäkseni varsin julmaa, että lapset pakotetaan aikusten varsin ahtaaseen ja mielikuvituksettomaan, kaksijakoiseen sukupuoliroolitukseen - vain, koska se on jollain kierolla tavalla söpöä. Tai sitten vain helppoa. Erityisesti helppoa (kaikille muille, paitsi lapselle).

En tarkoita, ettei poikia saisi pukea siniseen tai tyttöjä punaiseen. Tai etteivät pojat saisi tykätä autoista tai tytöt nukeista. En, en, en. Tarkoitan, että: nämä eivät saa olla oletuksia. Kaikkien pitää saada pitää kaikesta.

Uutisen jenkkipsykologi Jay Belsky, mistä luulet tietäväsi, että nimenomaisesti vain pojat tykkäävät jotenkin "luonnostaan" leikkiä kepeillä? Mistä helvetistä tulee huolesi, että keppileikit tai muut "poikamaiset" leikit kielletään? Eikö huolenaiheena ole ennemmin: miksi tytöt eivät saa leikkiä kepeillä? Miksi on nimenomaan poikamaista leikkiä kepeillä? Miten se, että tytötkin saavat leikkiä kepeillä, vie poikien miehisyyden? Pitääkö pikkupoikien olla miehisiä? Oletko ihan kujalla? Kuulutko teekutsuliikkeeseen?

Ja te luonnollisuuteen vetoajat: onpa ihan helvetin luonnollinen tämä nykyinen elämäntapamme kaikin puolin. Uskotteko myös ihan tosissanne, että männä pauttiarallaa 10 000 viime vuotta naisten alistamista sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjimistä eivät ole jättäneet minkäänlaisia merkkejä kulttuuriseen kuvaamme sukupuolisuudesta ja seksuaalisuudesta?

Esimerkiksi käsitykseen "miehen" tai "naisen" rooleista. Ettekö todellakaan erota biologiaa kulttuurista? On fakta, että nainen synnyttää, mutta onko fakta, että nainen on luonnostaan hoivaavampi? Tai kiinnostunut ruuanlaitosta? Huonompi kuski? Empaattisempi?

Sukupuolineutraalius ei ole sukupuolettomuutta. Se tarkoittaa päinvastoin oikeutta olla aidosti oma sukupuolensa, mikä tai mitä ikinä se onkaan. Se on enemmän vapautta ja vähemmän rajoituksia. Enemmän luonnollisuutta ja vähemmän yhteiskunnan kontrollia.

Lopuksi henkilökohtaisena kantanani totean: vitusti keppejä ja kiviä kaikille lapsille! Kaikille lapsille yhtäläisesti myös vauvanukkeja ja autoratoja tai whatever, käpylehmiä. Poikalapsille oikeus olla herkkiä ja haavoittuvia, tyttölapsille oikeus olla rajuja ja fiksuja! Lapsille oikeus olla lapsi, ei pikkumies(TM) tai pikkunainen(TM) - siis sellainen, millaiseksi mainostajat, seksuaalisuuden ja sukupuolen moneuden vihaajat, historian orjuuttava painolasti ja kiihkouskikset nämä ovat määritelleet.

Kirjoitettaessa soi: Hannibal & Joku Roti Mafia - Tyhmä saa olla