14.12.2011

Ei se laatu, vaan se määrä

Nimittäin nykyisen yhteiskunnallisen keskustelun. Erityisesti moderoimattomissa kommenttiketjuissa netissä. Aivan erityisesti eräällä hyvin tiukasti moderoidulla keskustelupalstalla. Blogissani. Blogissasi. Kaikkialla, beibi! Näin se menee:

Teesi: Lain on oltava sama kaikille riippumatta esimerkiksi seksuaalisesta suuntautumisesta.

Antiteesi: Pakoputki öhö öhö saanko naida lampaani höhöhö apua pyllyajatuksia kaksi mutteria öhöhö.

Teesi: Ihmisiä ei saa kohdella eriarvoisesti esimerkiksi heidän syntyperänsä perusteella.

Antiteesi: Hyysärikukkahattumokuttajakurahuora!

Teesi: Nykyinen kriisi johtuu uusliberaalin talouspolitiikan toimimattomuudesta.

Antiteesi: Äbäläwäbälä mihin mä jäin, kreikkalaiset ne siellä vain lehdoissa oliiveja syövät! Minut syö susi täällä.

Teesi: Syrjintään ja yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen pitää puuttua.

Antiteesi: Miksi vihaat rikkaita, valkoisia, miehiä, heteroita ja kristittyjä?

Teesi: Ihmiset ovat aina liikkuneet, liikkuvat ja tulevat liikkumaan maiden välillä.

Antiteesi: Vasemmistoutopia!

Teesi: Ihmiset...

Antiteesi: Lakkaa nyt vittu puhumasta niistä ihmisistä!

Ja niin edelleen. Vaan utopiastapa käysi mieleeni. Sehän tarkoittaa sananmukaisesti paikkaa, jota ei ole. Paikkaa, johon kuitenkin halutaan. Utopia on siis tavoitetila. Joskin jotkut tarkoittavat sillä mahdotonta. He, jotka eivät koskaan ole unelmoineet eivätkä mitään tavoitelleet.

Toisten utopiat ovat myös toisenlaisia kuin toisten.

Muutamien harvojen - mutta sitäkin äänekkäämpien - ihmisten utopia on tällä hetkellä tämä: Suomessa asuu vain vaaleaihoisia ihmisiä, oikeistonationalismi on ainoa hyväksytty aate, muilla tavoilla ajattelevia rangaistaan "maanpetturuudesta", isänmaallisuus on synonyymi ahdasmielisyydelle, naiset ovat kotona nyrkin ja hellan välissä (tai missä tahansa muualla kuin opiskelemassa, hyvissä töissä tai johtoasemissa), miehet eivät saa itkeä, vähemmistöihin kuuluvien on elettävä kaapissa, minihameisen saa raiskata, "kevytkenkäiset" naiset kivitetään, rikoksista tuomitaan vain jos tekijä on vääränvärinen, kenelläkään ei ole oikeutta sosiaaliturvaan vaan valtio pistää pakkotöihin, syrjähtäneet upotetaan suohon, radiossa soi huono iskelmä ja paska hevi, järvet ja metsät paskataan oikein viimesen päälle huolella, lehdet eivät saa rekrytoida vasemmistolaisia tai vihreitä toimittajia, työtaisteluoikeudesta luovutaan, joukkoliikenne lopetetaan (ostakoon jokainen itse volkswageninsa), vartijoiden määrää ja oikeuksia sekä valvontakameroita lisätään, intistä tulee kolmivuotinen, asekauppaa käydään niin maan perkeleesti, kouluissa on pelkkää Suur-Suomi-propagandaa ja virrenveisuuta, liikuntatunneilla pelkkää hiihtoa ja pesäpalloa, yhteiskunnallinen tutkimus yliopistoissa kielletään, kaikki paitsi kanonisoitu taide ja kulttuuri kielletään ja hävitetään, mistään asioista ei koskaan puhuta tosissaan ja suoraan, ketään ei koskaan auteta ja tähän kaikkeen sopeutumaton jengi suljetaan kuka milläkin tekosyyllä vankiloihin ja mielisairaaloihin, vaikka mieli tekisi ampua ne siihen paikkaan.

Mitä tulee omaan utopiaani, se on jokseenkin päinvastainen.

Vaan käypä näistä keskustelua. Okei, myönnän. Olen sillä tavalla rajoittunut, etten kykene ottamaan vakavasti argumentteja "en lukenut tekstiä saati olisi kyennyt paneutumaan sen sisältöön, mutta olet ihan tyhmä ja inhottava kommarilortto" tai "taitaa Emilia kannattaa sharia-lakia ja rakastaa Pohjois-Koreaa".

Kun minä olin pieni, Pekka Siitoin oli vitsi. Hyvä vitsi olikin. Nyt täällä rääpii päätään tuhat pekkasiitointa ja vaatii, että heidän "ajatuksensa" pitää ottaa vakavasti.

Venaas. Yritän vielä.

Np. DXXXA & HZZZT - Pihvi homma