11.9.2012

Miksi Apusen Matti pelkää pikkutyttöjä?

Kun EVA:n johtaja suuttuu Emilian Tampereelta moro vaan sullekin blogikirjoituksesta niin, ettei malta olla kettuilematta tälle ja muille random neverheardeille Hesarissa, sitä tietää tehneensä jotain oikein.

Tehdään nyt vielä selväksi muutama juttu ennen varsinaiseen asiaan kiinni käymistä.

Ensinnäkin, en aio olla hiljaa enkä tarvitse rauhoittavia päiväunia nyt, kun en tarvinnut kakaranakaan. Hysteerinen nainen -kortilla läiskiminen on sitä paitsi aika 1800-lukua ja muutenkin vähän alhaista.

Toisekseen, en koskaan kirjoita vihaisena, koska vihaisena tulee huonoa tekstiä, enkä minä kirjoita huonoa tekstiä, paitsi ehkä joskus vahingossa. Matti Apunen tietää kuitenkin paremmin: hän tietää minun kirjoittavan suorastaan "kiukusta punaisena".

Jos vastaisin Apusen tyyliin, kirjoittaisin tähän, että kova poika projisoimaan se Matti, pikku äkäpussi, mutta koska minut on opetettu kunnioittamaan kanssaihmisiäni, en kirjoita.

On tosin myös opetettu olemaan kumartelematta ketään, koska kukaan ei ole toistaan kummempi. Siksipä kirjoitan, että kuinka vanha on oltava ja millaisia meriittejä on löydyttävä, että tulee kutsutuksi sukunimellään tai koko nimellään? Ei tytötellyksi tyyliin "Lilja, Hanna ja Emilia". Olemmeko tehneet sinunkaupat? Masa ja Sale. Käy sekin - ainakin näin pakinallisissa kirjoituksissa.

Ymmärrän toki, että vanhemmat ihmiset saattavat sekoittaa nuoret aikuiset teinehin, ei siinä mitään. Sitä sen sijaan en ymmärrä, miksi Matti Apusta sitten kiinnostavat kaikenlaisten tytöteltävien hepsankeikkojen mielipiteet?

Sitäkin ihmettelen kovasti, ettei Apunen kokeneena mediahenkilönä nähnyt tekstini ilmiselvää pointtia. Hän luuli minun pitävän neuvoja huonoina, vaikka kirjoitin niiden olevan esimerkiksi "itsestäänselviä" ja ettei niissä "ole mitään uutta pienituloiselle ja syrjäytyneelle".

Onneksi voimme yhä oikaista tämän väärinkäsityksen: ne neuvot olivat ihan jees. Mutta ei niillä syrjäytymistä ehkäistä.

Kyllä jokainen tietää, että kantsii hei nukkua ja syödä hyvin, pienet arjen asiat tekevät elämästä elämisen arvoisen ja silleen. Eivät ihmiset ole tyhmiä. Eivät edes ne, jotka eivät noita neuvoja syystä tai toisesta elämässään toteuta. Kyse ei ole tiedon puutteesta. Emme (enää) ole lukutaidottomia metsäläisiä.

Ja jos olisimme, niin menisimmekö intter webbiin, löytäisimme Ihan tavallisia asioita -sivun ja sitten alkaisimme autuaina toteuttaa sen neuvoja? Ja pim, syrjäytymisongelma olisi ratkaistu?

Apunen väittää tietävänsä, että syrjäytymisvaarassa oleva nuori kaipaa juuri sitä, mitä työryhmä ehdottaa. "Ai­kaa, huo­mio­ta, ra­jo­ja, luon­te­via pu­he­vä­le­jä." No, jos otetaan tämä lähtökohdaksi, niin tällä nettisivullako hän niitä saa?

Kauanko täytyy jaaritella, että voidaan alkaa puhua itse asiasta?

Syrjäytymisen syy numero yksi on raha. Tarkemmin sanoen sen puute. Vielä tarkemmin sanoen se, että toiset elävät toisten kustannuksella. Rikkaat elävät köyhien kustannuksella. Tätä politiikkaa Suomessa on 90-luvun lamasta alkaen johdonmukaisesti edistetty. Presidenttimme by the way oli valtiovarainministerinä vuosina 1996-2003.

Siksi koko syrjäytymiskampanja on pelkkää bluffia, vaikka ehkä osin hyväntahtoistakin. (Tie helvettiin on kivetty tiedättekö millä?) Rahasta ei sovi puhua. Poliittisista valinnoista ei sovi puhua. Se on ikävää. Mukavaa on puhua pullanpaistamisesta ja iltarukoilusta.

Joten: miten Matti Apunen ratkaisisi syrjäytymisen, valtavan rakenteellisen ongelman?

Syrjäytymisestä on olemassa valtavasti tutkimustietoa. Aivan tasan tarkkaan tiedetään, mistä se johtuu. Jostain syystä johtavat vaikuttajat ja poliitikot vain kieltäytyvät itsepäisesti edes vilkaisemasta siihen. Sen sijaan väitetään ongelman ratkeavan sillä, että hölmöt ihmiset ja ne syrjäytyneet vain ymmärtäisivät tehdä Ihan Tavallisia Asioita. Kuten esimerkiksi leipoa pullaa ja mennä ajoissa nukkumaan.

"Kyllä ne lapset pärjää, kun syövät aamupuuronsa. Vaikka olisivat patteriin kahlittuna", totesi eräs ystäväni. Mielestäni helvetin osuvasti, mitä tässä nyt on taas lastensuojelustakin viime aikoina puhuttu. Kerta toisensa jälkeen hämmästyn valtaapitävien todellisuuspakoisuutta. Miten noin hyvälle tripille pääsee?

Rakenteellinen ja periytyvä syrjäytyminen ovat heille kuin latinaa puhuisi (epäilen, etteivät osaa). Siinä ei kasvioiden keräilykehoitus paljoa auta, kun on nälkä ja palelee, ehkä tulee turpaan, ehkä selkään.

Hyvinvointivaltion ajatus oli, että vanhemmista ja tuloluokasta riippumatta jokaisella on mahdollisuus edetä kykyjensä mukaan. Enää se ei mene niin, jos on koskaan mennytkään. Tästä on kysymys.

Poliitikkojen ja asiantuntijoiden tehtävänä on puuttua asioihin, joihin he voivat puuttua. Naapuriapu tai sellainen ympäripyöreä hattaratermi kuin "yhteisöllisyys" eivät kuulu heidän vaikutusvaltansa piiriin. Siksipä niitä onkin niin näppärää vaatia!

"Niin nuori ja niin kovin kyyninen", päivitteli muuan kansainvälisen politiikan professorikin minulle Twitterissä (julkisesti, siksi tohdin kirjoittaa sen tähän) eikä voinut ymmärtää, mikä kampanjassa on mennyt vikaan.

Kyyninen? Sanoisin ennemmin, että realistinen. Missä vaiheessa tämä näin päin on kääntynyt? Setämiehet tarjoavat idealistisesti teetä ja empatiaa, nuorempi polvi yrittää sanoa, että katsokaa nyt vähän ympärillenne, tässä olis näitä tilastoja kans ja hei, tehtäskö jotain konkreettista.

Monen muunkin kampanjaa puolustelevan viesti on mallia "älkää nyt negatko, hymyä huuleen". Että naminami ja pusipusi vaan. Miksei takavuosien suosikki Bumtsibum estänyt syrjäytymistä?

Ehkäpä syrjäytyminen tosiaan on vain sitä, ettei jengi osaa tehdä elämässään niitä Ihan Tavallisia Asioita. Silkkaa urpouttaan. On se sitten hyvä, että nämä Life, handbook for dummies -neuvot löytyvät nyt intter webistä. Kyllä se siitä!

Apunen peräänkuuluttaa kirjoituksessaan kansalaisten suorastaan vallankumouksellisia välittämistalkoita. Jos hän olisi vaivautunut katselemaan ympärilleen, hän tietäisi, että sellaiset ovat aina olleet käynnissä.

Tai jos olisi vaivautunut lukemaan aiemman kirjoitukseni huolella: "Lässytyssivun ohjeissa ei ole mitään uutta pienituloiselle ja syrjäytyneelle. Jollekulle rapujuhlijalle sivun neuvot saattavat tietysti kuulostaa vallankumouksellisilta."

Niin en minä sillä, että teille.

Suomessa ei kansalainen (saati kansalaisoikeudeton) saa kritiikin sanaa lausua, jos ei itsellä ole saman tien esittää parempia ja kattavampia ratkaisuja kuin suurta palkkaa nauttivilla asiantuntijoilla. Mutta eipä hätiä! Kyllä meiltä löytyy ja vieläpä ihan ilmaiseksi. Saa käyttää:

Lopettakaa leikkaukset sosiaali- ja terveydenhuollosta. Palkatkaa sinne tarpeeksi henkilöstöä. Lisätkää varoja erityisesti matalan kynnyksen päihde- ja mielenterveyspalveluihin, neuvolatoimintaan, kouluterveydenhuoltoon ja lastensuojeluun.

Uudistakaa sosiaaliturvajärjestelmää niin, että kyykytys ja juoksutus luukulta toiselle loppuu (riittävä perustulo). Kieltäkää pikavipit, perintäyritysten mielivalta, etuuksien viivyttely sekä erilaiset etuuskarenssit.

Lopettakaa eri nimikkeiden alla teetettävät orjatyöt. Älkää potkiko lasten ja nuorten vanhempia pois töistä. Antakaa niille tarpeeksi palkkaa, älkääkä pakottako ylitöihin ja tekemään useampaa duunia selvitäkseen.

Pistäkää stoppi koulujen eriarvoistumiselle. Pitäkää huolta, että oppimisvaikeuksista kärsivät saavat tarvitsemansa avun. Huolehtikaa siitä, että ihmisillä on kohtuuhintainen katto pään päällä. Ja niin edelleen.

Opi nyt hyve sete teste. Alku oppi ilman este.

Tässä nyt jotain ensimetreille. Lisää neuvoja saa kysymällä, mutta mielestäni päättäjät ja vaikuttajat saisivat oikeastaan tehdä kotiläksynsä ihan itse.

Ai ei ole rahaa vai? No tuota. Mitäs te sitten hassaatte harmaaseen talouteen? Pumppaatte yksityiseen terveysbisnekseen, joka taas kiertää veroja? Millä rahalla kevensitte hyvätuloisten verotusta? Millä takasitte sijoittajien voitot euroopanlaajuisessa katastrofikyhäelmässä? Myitte suomalaisen kaivostoiminnan ulkomaisille yrityksille pilkkahinnalla, kun infran rakentamiseen oli ensin käytetty mielettömästi veroeuroja? Ja niin edelleen.

Miksi joku tukari omistaa viisi kartanoa ja kolme ökyautoa, kun duunari tulee hädin tuskin toimeen?

Sellaisia kysymyksiä ei saa kysyä.

Kysykää sellaisia kysymyksiä.

Presidentti tietysti on aivan vallaton tekemään mitään, kuten kuuluukin (koko jobi on turha jäänne kokoomuslaisten muinaisista kuningashaaveista), mutta hänhän voisi nyt jyrähtää kotipuoleensa poliitikoille: Laittakaa eriarvoistumiskehitykselle stoppi! Siinä sitä olisi todellista arvojohtajuutta.

Mitäpä lottoatte, tuleeko näin käymään? Ja jos ei, miksi ei?

Ilmeisesti tässä maassa ovat vaihtoehdot melko vähissä, valtakunnan viralliseen totuuteen (jonka määrittelevät lähinnä elinkeinoelämä ja kokoomus) kajoaminen olematonta ja kritiikki laimeaa, kun kaltaiseni nobodyt saavat pinkkiotsikkoisilla blogikirjoituksillaan Elinkoinelämän valtuuskunnan johtajan puhisemaan raivosta valtakunnan johtavan sanomalehden sivuilla.

Jos Apunen ja muut todella uskovat sivuston ohjeisiin, niin voisivat aloittaa itsestään.

Siispä, erään toisen ystäväni sanoja mukaillen: Matti, miksi et jo leivo kanssamme pullaa? Siellä vain syrjit meitä Hesarissa.


Np. Raimo - Hyvää elämää


"Pelkkää hyvää elämää, mä oon täynnä
itseä, ekas luokassa mä lepään, ei
ongelmia, en niitä kerää, enkä myöskään
kerjää ja mulle kuuluu pelkkää hyvää, kun mä
vietän hyvää elämää..."

Ei kommentteja: