7.9.2012

Niinistön käsitys syrjäytymisestä on pelottavan naiivi

Kartanonherra-aikaan, kun kuviteltiin köyhyyden johtuvan köyhän kaikinpuolisesta huonoudesta, oli hienoilla rouvilla tapana käydä harrastuksekseen neuvomassa typeriä työläisakkoja taloudenpidossa. Ei näillä opeilla tiettävästi kukaan rikastunut, mutta olipa vapaarouvilla jotain puuhaa ja sädekehä kirkastui. Mikä tärkeintä, ei tarvinnut puuttua oikeisiin asioihin: siihen, miksi toiset syövät hanhenmaksaa ja toiset kynsiään.

Sauli Niinistön Jakomäen koululla julkistama syrjäytymiskampanja edustaa samanlaista vuosisatojen takaista holhoavaa ja alentuvaa suhtautumista ihmisten ongelmiin. Että teillä nyt on kuulkaas arki vähän hukassa ja te olette itse hukassa samasta syystä, kyllä se siitä, kun setä vähän neuvoo. Ottakaa toisianne kädestä kiinni ja luokaa luottavainen katse tulevaisuuteen!

Niinistön suurella haloolla perustama syrjäytymistyöryhmä sai siis aikaan vihkon ja nettisivun, joissa neuvotaan, että pitäkää huolta lähimmäisistänne ja olkaa muutenkin ihmisiksi.

"Koti, koulu ja muut paikat on pidettävä siisteinä."

Ettäs tiedätte!

"Kaikki mitä näet ei ole totta."

Ei kaiketi sekään, että toisilla näyttäisi olevan niin vitusti fyrkkaa samaan aikaan, kun toiset tappelevat perustarpeistaan.

Presidentin mukaan syrjäytymisen ehkäisemiseen ei tarvita niin minkään valtakunnan ammattitaitoa, vaan homma hoituu - milläs muulla kuin patenttiratkaisu yhteisöllisyydellä. (Poliitikot rakastavat tätä sanaa siksi, että se vapauttaa heidät tekemästä mitään konkreettista asian eteen.)

Ihan tavallisia asioita -sivulla on paitsi itsestäänselvää lätinää, myös arkitodellisuudesta aika kauaksi karanneita neuvoja.

"Onko ihan pakko? Voit miettiä, että onko ihan pakko aloittaa työpalaveri vielä iltasella. Oletko oikeasti sankari, jos väännät 12-tuntista työpäivää viikosta toiseen ja kannat töitä vielä kotona tehtäviksikin? Jos perhe ei voi hyvin, työssäkäyvä aikuinenkaan ei voi hyvin – ja kohta hänen perheensä voi vielä huonommin."

Taustalla on oletus, jonka mukaan työntekijä voi valita, tekeekö 12-tuntista työpäivää vai ei. Tämä tulee nyt uutisena yläluokalle, mutta ei voi. Kahdeksantuntinen työpäivä, yksi työväen merkittävimpiä saavutuksia, on monin paikoin enää vitsi.

Monet painavat 12-16-tuntisia päiviä, koska pomo vaatii tai vähemmällä ei tule toimeen. Ei ole myöskään mitenkään selvää, että ylitöistä maksetaan asiaankuuluvasti. Eivät nämä ihmiset myöskään vapaasti valitse työpalavereitaan. Heidän oletetaan olevan tavoitettavissa 24 tuntia vuorokaudessa ilman eri korvausta.

Heille työnteon vähentäminen ei tarkoita sitä, että pitää jättää toinen ulkomaanmatka väliin, vaan että pitää jättää päivän toinen ruoka väliin. Pahimmassa tapauksessa sitä, että menee koko duuni alta. Siis: Onko ihan pakko? Kyllä on.


Kuvassa uusavuttoman syrjäytyneen tekemä äärimmäisen epäterveelinen lehtikaalikeitto munalla á 40 senttiä.


Olen kuullut monien ylempään keskiluokkaan kuuluvien päivittelevän "minäminämaailmaa". He uskovat kaikkien yhteiskunnan ongelmien johtuvan siitä, että ihmiset ajattelevat vain itseään

Paha sanoa, koska en ole havainnut kyseisenlaista itsekkyyttä lähiympäristössäni. Se tosin koostuukin enemmän tai vähemmän persaukisista, jotka auttavat toinen toisiaan, vuorotellen, vertaisinaan. Hyvä antaa vähästänsä, paha ei paljostakaan.

Jos maailman ongelmat ratkeaisivat sillä, että köyhät auttavat toisiaan ja varakkaammat ajattelevat heitä välillä hurskaasti, niin eläisimme paratiisissa.

Lässytyssivun ohjeissa ei ole mitään uutta pienituloiselle ja syrjäytyneelle. Jollekulle rapujuhlijalle sivun neuvot saattavat tietysti kuulostaa vallankumouksellisilta.

"Voimme kertoa, että ihan tavallinen elämä riittää."

Kuulkaa, voimme kertoa, että ihan toden totta riittäisi. Kaikille muille vain ei tunnu riittävän, joten maksellaan nyt tässä joutessamme niitä muiden hirsihuviloita, kunnes ei enää jakseta ja syrjäydytään.

Syrjäytyminen on sitä paitsi jo sanana perseestä. Kun puhutaan syrjäytyneistä, siirretään kurjuuden syy kätevällä leimalapulla ihmiseen, joka on epäedullisten olosuhteiden ja asiaintilojen uhri.

Entä miten yhteiskunnasta on edes mahdollista syrjäytyä? Eiväthän "syrjäytyneet" elä korpimökeissä vailla kontakteja ulkomaailmaan. Kyllä he ovat yhtä lailla osa samaa yhteiskuntaa kuin kaikki muutkin. Siis yhteiskuntamme on sellainen, että osa syrjäytyy. Syrjäytymispuheella yhteiskunnan rakennevirheet ja epäoikeudenmukaisuudet siirretään yksilön syyksi.

Syrjäyttäminen on jo astetta totuudenmukaisempi termi. Silti siihenkin sisältyy ajatus, että syrjäytetyt eivät ole osa yhteiskuntaa - tuota tervettä ja täydellistä luomusta, josta jokaisen tulisi olla osallinen.

Osallisuuden houkuttelevuudesta taas kertoo ehkä jotain se, että monet niistäkin, joilla on vara valita, valitsevat tietoisesti syrjässä pysymisen, jota joku ehkä kutsuu syrjäytymiseksi. Ikään kuin kaikki oravanpyörän ulkopuoliset, vaihtoehtoiset tavat järjestää elämänsä olisivat huonoja ja kurjia.

Palatakseni Niinistön "ratkaisuihin". Kun presidentillä ei mitä ilmeisimmin ole hajuakaan, mistä syrjäytyminen johtuu ja miten siihen voidaan puuttua, niin tässä joitain avainsanoja:

Eriarvoistava politiikka. Tuloerojen kasvu. Hyvinvointivaltion alasajo.

Kokoomuslainen politiikka.

Naiivi ja naiivi. Silkkaa vittuiluahan tämä on.

Np. Julma-Henri - Punainen feat. RPK

Ei kommentteja: