20.9.2012

Turvat tukkoon, huutavat hyvinvoijat

Terveisiä Absurdistanista. Päivän (21.9.) Aamulehti kirjoittaa, että me kampanjakriitikot tulittaisimme Kaarlo Kramsua, jos tämä olisi aikalaisemme. Tämä siis, koska mies kirjoitti "Ei oikeutta maassa saa / Ken itse sit' ei hanki". En nyt ihan saanut ajatuksesta kiinni, mutta hieno runo ja laini, jota olen noudattanut ja tulen jatkossakin noudattamaan.

En olisi ikinä uskonut, millainen mekkala nousisi Niinistön Niksi-Pirkan kritisoimisesta. Vähän sinisilmäisesti kuvittelin, että Suomessa on paitsi sallittua, jopa suotavaa arvioida valtaapitäviä - tarvittaessa myös vähemmän suopeasti.

Olin väärässä. Kritiikistämme nousi hillitön vastakritiikin myrsky, jossa hyvinvoiva "sivistynyt" eliitti ei toden totta esiintynyt edukseen.

Helvetin hyvä, että nousi.

Aiemmin en tiennyt paremman väen olevan niin täydellisen pihalla todellisuudesta. Kuka puuttuisi päättäjien syrjäytymiseen elämästä?

Kaikenlaiset todellisuuspakoiset pullamössöt ja hyvinvointikalkkunat pöyristyivät siitä, että puheen kohteetkin tohtivat avata suunsa. Sedät arvostivat nuorten osallistumista yhteiskunnalliseen keskusteluun ohittamalla kritiikkimme tyystin ja keskittymällä parjaamaan sen esittäjiä.

Innokkaimmat (sedät Sauli Niinistö, Vesa Kärkkäinen ja Jari Sinkkonen) olivat raahaamassa ruodusta karanneita naisia häpeäpaaluun. Keskustelun viihdyttävyysaste sen kuin nousee asia-asteen laskiessa! (Oikein arvattu: ei, emme todellakaan aio leikkiä teidän säännöillänne. Pidempi vastineemme Kärkkäiselle julkaistaneen myöhemmin.)

Koko hässäkän alku oli tietysti vielä hupaisampi. Ensin nuoret syrjäytyneet Matti Apunen ja Mikael Jungner ryntäsivät puolustelemaan kampanjaansa televisio-ohjelmiin ja itkemään siitä, miten heitä - saati presidentti Niinistöä - tohditaan arvostella.

Ja siinä ainoassa radio-ohjelmassa, johon yksi nuorista kriitikoista eli tässä tapauksessa allekirjoittanut pääsi sentään puhelimitse osallistumaan, esiintyi aiemmin lähinnä sijoittajien oikeuksista huolissaan ollut kampanjan johtoveikko Sakari Huovinen.

Tulikos tässä nyt ihan huomaamattaan rikottua joku tabu? Tähän asti olin kuvitellut niitä olevan Suomessa enää noin kaksi: Mannerheim ja kuolema (yhdessä ja erikseen).

Itse presidentti Niinistökin noteerasi kritiikin - nimittäin torjumalla sen. Kumarsipa muutama demaripoliitikkokin Niinistölle pyllistäen samalla nuorille.

Okei, hyvin hoidettu, go for it. Asenne on tullut harvinaisen selväksi. Puolustakaa te kampanjaanne, me puolustamme itseämme ja oikeuksiamme. Ihan itse, kun teistä ei ole edes kuuntelemaan. Saati ymmärtämään. Se kun edellyttäisi kuuntelemista.

Koko hyvinvoiva Suomi huutaa sormet korvissa blaata.

Kärpästen surinaa, sano entinen mies Egyptissä.

Eli ei sen väliä.

Köyhyydestä on alettu puhua. Lopultakin.

Lehdissä on viime aikoina näkynyt toinen (1) toistaan (2) parempia artikkeleita, merkintöjä ja jopa ihan kelvollisia pääkirjoituksia köyhyydestä ja tosielämän karuista faktoista. Tästä se lähtee.

Kampanja-loverit puolestaan turvautuvat yhä siilipuolustukseen ja haukkuvat kriitikoita milloin miksikin. Niin turvautuu presidenttikin. Mikään ei ole estänyt häntä aiemmin kommentoimasta muita toimivaltansa ulkopuolisia asioita, kuten vastustamasta ILO-sopimuksen mukaista saamelaisten maaoikeuksien ratifiointia.

Syrjäytymis-casessakaan mikään ei olisi estänyt presidenttiä sanomasta, että lopettakaa eriarvoistava politiikka. Silloin olisin ollut ihan, että big up. Ei minulla olisi mitään Niinistöä vastaan, jos hän tekisi oikeasti hyviä tekoja. Minua kiinnostavat vain lopputulokset. Se ja sama, kuka niistä on vastuussa.

Vaikka olisihan se ehkä vähän lapsellista odottaa kokoomukselta köyhien puolustamista. Sen sijaan presidentiltä olisi ehkä lupa odottaa vaalilupaustensa lunastamista.

Jännä muuten, miksi taloudellisen ja poliittisen valtaeliitin motiiveja ei ole kyseenalaistettu kampanjan tiimoilta. Sen sijaan nobody-kansalaiset, kuten meikäläinen, ovat saaneet kuulla keräilevänsä poliittisia irtopisteitä ja ties mitä.

Ja mihinkähän minä niitä keräisin? Pärekoriin muuten vaan? En minä ole poliitikko. Sen sijaan olen kerta kaikkiaan liian täyspäinen ja tyytyväinen elämääni käyttääkseni aikaani tyhjän morkkaamiseen. Suloisesti syrjähtäneenäkin liian kiireinen käyttääkseni aikaani kirjoittaakseni asioista muun kuin niiden itsensä vuoksi.

Ei ole sitten käynyt mielessä, että möykkäämme asiasta, koska olemme nähneet ja kokeneet liikaa voidaksemme olla hiljaa?

Vastakritiikki on melko vaivattomasti luokiteltavissa viiteen eri kategoriaan:

1. Olette huonoja ja pahoja ihmisiä,
2. me olemme hyviä ja kilttejä,
3. miksi vastustatte kaikkea hyvää ja kaunista,
4. ei kampanjasta haittaakaan ole,
5. hyvinvointivaltio tekee ihmisistä itsekkäitä.

Tässä vastauksia, jotta ei tarvitse enää käyttää pateja ohilaukauksiin:

1. Ad hominem, hyvät ystävät,
2. siltäpä tosiaan vaikuttaa,
3. emme tietenkään vastusta,
4. itse asiassa on,
5. ei pidä paikkaansa.

Sekä tarkennuksia sisälukutaidottomille:

1. Tehän sen tiedätte.

2. Tervemenoa pohjalle. Kyllä se ääni kellossa muuttuu, kun siellä olet käynyt. Määräänsä enempää ei jaksa kukaan - tosin aika moni syrjäytetty on jaksanut. Kysykää heiltä vastuunkannosta siltä osin, kun tietoisuuteenne kaipaa täydennystä.

3. Ei, emme vastusta "yhteisöllisyyttä", toisista huolehtimista, solidaarisuutta saati pienistä arjen asioista nauttimista. Niissä vain ei ole köyhille mitään uutta. Oikeistolle näköjään on, mutta parempi toki myöhään kuin ei milloinkaan.

Älkää kuitenkaan väittäkö, että tämä teille uusi oivallus ratkaisisi ongelmamme, jotka te olette luoneet. Ilman läheisten apua (tai tavoilla, joista ei päivänvalossa ja blogeissa puhuta) Suomessa ei köyhä ole selvinnyt enää aikoihin. Paljon parjatut yhteiskunnan tukiverkot ovat niin sotkuiset, että niihin kuristuu, sikäli kun niitä ei ole jo silvottu.

4. Kyllä muuten on. Niin kauan kuin jengi kuvittelee, että on epäpoliittinen teko päättäjiltä tarjota itseaiheuttamiinsa valtaviin rakenteellisiin ongelmiin ratkaisuksi päänsilitystä, olemme kusessa. Se ei ole ihanaa höpönassuista koko kansan epäpolitiikkaa tai "yhteisöllisyyttä", se on mitä suurimmassa määrin politiikkaa, tarkkaan harkittu poliittinen valinta. Vieläpä äärimmäisen kova sellainen.

Anteeksi, mutta kuinka vitun kujalla te oikein olette? 

5. Itse asiassa päinvastoin. Lisää aiheesta esimerkiksi Henrietta Grönlundin tuoreessa väikkärissä. Sen mukaan hyvinvointivaltio, päinvastoin kuin usein väitetään, lisää intoa vapaaehtoistyöhön. Tämä johtuu siitä, että sekä hyvinvointivaltion että vapaaehtoistyön taustalla on sama tasa-arvoa ja inhimillisyyttä korostava arvomaailma.

Keskustelu toistaa hoitajamitoituskeskustelun kaavaa. Inhimillistä elämää ja omiaan pois vaativia syytetään kylmistä arvoista.

Jälleen toistan pyyntöni ja vaatimukseni siitä, että moralistisen lepertelyn sijaan alkaisimme puhua oikeista asioista.

Suomessa on viime vuosikymmenet johdonmukaisesti toteutettu tulonsiirtoja köyhiltä rikkaille. Sen vuoksi monella on 50 vuoden raatamisesta jäänyt käteen vain känsät. Sen vuoksi monella nuorella ei ole mitään, mitä odottaa tai mitä menettää.

Suomi on maailman huipulla tuloerojen kasvussa ja romuttaa pikavauhtia julkisia palveluitaan. Köyhyys syrjäyttää ihmisiä, lasten hätä lisääntyy säästöjen myötä ja palveluiden leikkauksista maksetaan vielä kalliisti (pdf-tiedosto, THL:n tuore tutkimusraportti).

Vastaavia linkkejä voisin linkata satoja, jos jaksaisin. En jaksa. Tehkööt muutkin, paremmalla palkalla (tai palkalla ylipäänsä) olevat välillä kotiläksynsä.

Sen vain sanon, että tällaisessa tilanteessa niksikampanjan kaltainen moralistinen näpertely on pelkkää vastuunpakoilua ja löysää paskaa.

Joten:

Jos teitä ei kiinnosta puuttua todellisiin, itse luomiinne ongelmiin, niin pitäkää edes ne moraalisäteilevät pahantekijät poissa läheltämme. Antakaa ennemmin vaikka syrjäytyä kaikessa rauhassa.

Tai vittuakos tässä mitään lupia kyselemään.

Ja nämä eivät olleet syrjäytymiskeskustelun jälkilöylyt, vaan alkutahdit.

Np. Petos - Lopun alku

PS. Niksivinkki syrjäytyneille perheille: Hirsipuu soveltuu hyvin lapsillekin

Vastineemme Matti Apuselle Hesarissa 17.9.2012

Ei kommentteja: