5.2.2012

Herra presidentti, voisitteko ystävällisesti paskantaa päälleni

No niin. Nyt on se aika, kun suomalaiset saavat presidentin, jonka ovat ansainneetkin, ja jota on mediassa messiaana juhlittu jo vuosikausia.

Itsehän juhlin lähinnä sitä, ettei hän ainakaan ole enää päivänpolitiikassa. Uuden presidenttimme valtiovarainministeri-kautena 1996–2003 tuloerot räjähtivät käsiin ja leipäjonot moninkertaistivat pituutensa. Kunnioitettava saavutus, muusta poliittisesta urasta puhumattakaan! Ainakin mies on pääoman puhemiehenä ollut varsin linjakas.

Presidentillä ei ole juuri muuta virkaa kuin "arvojohtajuus". Nykyaikaisessa demokratiassa ei tosin tarvitsisi olla sitä vähää. Mutta koska näin nyt ainakin nimellisesti vielä on, olen hyvää hyvyyttäni suomentanut kirjeen, jonka arvojohtajamme taannoin lähetti suuresti arvostamalleni Hymy-lehdelle. Sillä olisihan se hauskaa, jos arvot olisivat jääneet epäselväksi jollekulle äänestäjistä.

Kuten tiedätte, poliitikot ovat vähän ympäripyöreitä puheissaan; toimittajien tehtävä on kääntää nämä asiat selkokielelle. Poikkeuksena kirjeen otsikko "Työhön syrjäytymisen ehkäisemiseksi", joka on niin kryptinen, ettei politiikan iltatoimitusvuoromme sitä kyennyt kääntämään.

Niin, se kirje.

Työhön syrjäytymisen ehkäisemiseksi

"Olen usein puheissani ja kirjoituksissani ilmaissut huoleni syrjäytymisestä. Samaan aikaan, kun on puhuttu uhkaavasta työvoimapulasta, huomataan, että 50 000 nuorta on ikään kuin yhteiskunnalta kateissa, eivät koulutuksessa, eivätkä työelämässä."

= Olen huolissani siitä, että meillä on 50 000 nuorta, jotka eivät ole pakkotyössä haistapaskapalkalla tai muuten takomassa palloa jalkaansa. Ne nilkit on kaivettava esiin vaikka väkisin.

"Syrjäytyneisyys merkitsee osallistumattomuutta yhteiskunnan ja yhteisöjen toimintoihin. Se johtaa huono-osaisuuteen ja köyhyyteen, usein myös avuttomuuteen ja pahaan oloon sekä sairauksiin."

= Se, että ette ole tiukassa kontrollissa, pelottaa meitä ihan oikeasti. Mutta teidän köyhyytenne, sairautenne, ahdistuksenne ja osattomuutenne on ihan omaa syytänne. Mitäs ette leiki tätä leikkiä meidän säännöillämme.

"Otan esiin toisenkin, ehkä vielä hälyttävämmän luvun, joka kertoo, että monissa suomalaisissa perheissä asiat ovat huonosti. Lähes 10 prosenttia kaikista alle 18-vuotiaista lapsista tarvitsee yhteiskunnan apua turvallisen kasvun ja kehityksen varmistamiseksi, eli lastensuojelun toimenpiteitä."

= Yhteiskunta on hyvä ja armollinen. Teidän perheenne ovat perseestä.

"Perheet hajoavat entistä useammin, se on osaltaan aiheuttanut huostaanottojen lisääntymistä viime vuosina."

= Kuten sanoin, teidän perheenne ovat perseestä. Mitäs ovat. Sitä paitsi, kyllä pitää vähän turpaan ottaa ja raiskautua ehjän perheen vuoksi. Aina voi antaa anteeksi.

"Epäterveelliset elämäntavat lisääntyvät."

= Mitä? Mistä köyhät saa kokkelia?


Tämä kuva on tässä siksi, että ette huomaisi vikaa html-koodissa ja että unohtaisitte huumeet.

"Myös vanhusten yksinäisyys on riskitekijä."

= Onko tässä maassa vielä joku nainen, joka ei suostu omaishoitajaksi; joku hoitaja, joka ei suostu enää taipumaan yhtään?

"Vaarana tietysti on, että ongelmatapausten määrä kasvaa uusien sukupolvien varttuessa, siksi tähän epäkohtaan olisi pystyttävä tarttumaan."

= Vaarana on tietysti, että kontrollimme ulkopuolella olevien jälkikasvusta kasvaa samanlaisia kapinallisia. Näiden epäilyttävien yksilöiden lapset on saatava uudelleenkoulutettaviksi.

"Ensisijainen ongelmien synnyttäjä ja kääntäen myös niiden poistaja on työttömyys tai työllisyys. Kun kaikki tiedämme, minkälaisissa ongelmissa maailman, Euroopan ja Suomen talous painii, on selvää, että työllisyyden kehittyminen parempaan suuntaan ei ole ensisijainen ennuste, päinvastoin. Työttömyyden hoitaminen on kallista, mutta työllistäminenkin, jos se tapahtuu vain keinotekoisia työpaikkoja luomalla, maksaa niin kunnille kuin valtioillekin, ja yritysten mukaan saaminen on vaikeaa."

= Asikkalan Asikkalan puiset rattaat, puiset rattaat, puiset rattaat. 

"Järkevälle työllistämiselle on myös lainsäädännöllisiä, asenteellisia ja työmarkkinapoliittisia esteitä. Olisi jälleen aika käynnistää suomalaisen työn, ennen kaikkea nuorten työn jälleenrakennusohjelma."

= Ihmisten orjuuttamiselle on lainsäädännöllisiä, asenteellisia ja työmarkkinapoliittisia esteitä. Olisi jälleen aika käynnistää suomalaisen pakkotyön, ennen kaikkea nuorten pakkotyön jälleenrakennusohjelma.

"Uskon, että ongelma tunnetaan ja halutaan ratkaista, mutta kun sen syyt ja ratkaisut ovat usein monisyisiä, on tuollainen poikkihallinnollinen pohdinta välttämätöntä."

= Uskon, että ongelma tunnetaan ja halutaa ratkaista, mutta kun sen syyt ovat hupsistakeikkaa meikäläisissä ja ratkaisut usein epäinhimillisiä, on tällainen entistä enemmän humaaniudella persettä pyyhkivä pohdinta välttämätöntä.

"Arvostan suuresti ihmisten vapaaehtoista työtä lähimmäistensä hyväksi niin yksilöinä kuin järjestöissäkin. Tällainen tuki toimii usein nopeammin ja paremmin kohdentuen, kuin yhteiskunnan hyvätkään järjestelmät. Pohdinnoissakaan ei pidä unohtaa tällaisen toiminnan edellytysten parantamista."

= Arvostan, että joku köyhä ja empaattinen hupsu hoitaa yhteiskunnan ensisijaiset tehtävät ja kaikille ihmisille universaalisti kuuluvat oikeudet ilmaiseksi.

"Ja muistutan, että me kaikki olemme toimijoita tässä. Jokaista meitä lähellä voi olla joku, joka on vaarassa joutua ulos. Joskus se on hyvin pienestä kiinni. Meidän oma etummekin on, että kaikki nuoret pysyvät matkassa. Heitä tarvitaan rakentamaan Suomea."

= Vittu että hävettäs, jos oma poika olis joku köyhä narkkari.

Np. Kallio Underground  – Paska asenne

2.2.2012

Käännöksiä eli mitä kaketsulainen kirvesmies sanoi

Keskustelin hiljattain ystäväni Murskatyömiehen kanssa ihmisen maailmankuvan kehityksestä. Tämän keskustelun ja ennen kaikkea tähänastisen elämänkokemukseni pohjalta väitän, että itselleen rehellisen ja tiedonhaluisen ihmisen mieli heittää volttia vähintään muutaman vuoden välein. Näin kahdenkymmenen paremmalla puolella olen jo oppinut odottamaan näitä aivokuperkeikkoja.

Ensin sitä pähkii ja punnitsee vuosikausia. Keskustelee, hankkii tietoa ja järkeilee. Kokee, näkee ja tekee. Sitten juuri, kun tyytyväisenä kuvittelee löytäneensä totuuden tai ainakin oman totuutensa tämän elämän elämiseen tuleekin vastaan jotain, mikä haastaa koko kuvion. Kohta vuosikausien ajattelun hiottu lopputulos näyttääkin puutteelliselta ja yksioikoiselta, joskin senaikaisen tiedon pohjalta parhaalta mahdolliselta. Mutta on aloitettava alusta.

Kun ihminen kohtaa omaan senaikaiseen tietoonsa ja asenteisiinsa istumatonta, kutsutaan tuota tilannetta ja siitä seuraavaa tunnetta kognitiiviseksi dissonanssiksi. Jos haluaa päästä helpolla ja pysyä tyhmänä, tämä tunne kannattaa painaa taka-alalle. Jos taas haluaa haastaa itsensä ja oppia uutta, ristiriita on selvitettävä. Viisastumista ei helpota kulttuuriimme kuuluva ajatus, että kannassaan on pysyttävä on, vaikka olisi oivaltanut jotain uutta ja todennut entisissä ajatuskuvioissaan jotain korjattavaa. Usein käytetty termi "takinkääntäjä" lataa aika paljon paineita itsensäkehittäjille.

Ystäväni Murskatyömiehen kanssa tulimme kuitenkin siihen tulokseen, etteivät nämä kuperkeikat ole takinkääntöjä eivätkä häviöitä, vaan tilaisuuksia. Oman ajatus- ja arvomaailman kovasta ytimestä yleensä säilyy, mitä siinä on säilyttämisen arvoista; sitä vain koetellaan sieltä täältä. Se hioutuu, ja jonain päivänä kaiken työstämisen ja pölyn jälkeen jäljelle jää toivottavasti timanttinen ja terävä kärki. Tai sitten ydinmätä.

Viime aikojen keskustelluin "vakava" aihe toveripiirissäni lienee eurokriisi. (Sen vakavuudesta voi tosin olla montaa mieltä - ainakin mitä tulee tuon aihepiirin kiistattomaan asiantuntijaan, ystävääni rillumareiprofetta Ronkaiseen.) Keskustelimme eurokriisistä myös Murskatyömiehen ja muutaman muun kanssa. Tähän heitti Kirvesmies Kaukovainiolta: ei se vielä mitään, jos euro hajoaa, mutta mitäs me tehdään, kun raha lakkaa olemasta? Hän piti itsestään selvänä sitä, että tämä tapahtuu muodossa tai toisessa elinaikanamme.

Tarkoitti kai nykymuotoisen globaalikapitalismin romahdusta mikä tarkoittaa myös nykyisenlaisen länsimaisen etelän-siivelläeläjä-elämäntapamme loppumista kun riisto saavuttaa lakipisteensä. Oli se ollut jossain takaraivossani, mutta tiputin silti leukani lattiaan. "Ei siinä sen kummempaa, se on ihan sama kun raksalla pitää ennakoida ja miettiä, miten omat tekemiset vaikuttavat tulevaan." Tulevaisuudesta ei voi kukaan mennä sanomaan, mutta toveri Kirvesmiehen syvä ja laaja ymmärrys nykymenon kestämättömyydestä ravisteli. Vastaavanlaista näköalaisuutta olin kohdannut viimeksi ystäväni prekatutkija Peltokosken taholta. (On teitä toki muitakin, monia.)

Sitten keskustelimme paljon itsekkyydestä ja omavaraisuudesta. Koska kyseessä oli ay-liikkeen tapaaminen, keskustelimme myös ay-liikkeen tulevaisuudesta sekä globaalisti että lokaalisti. Toveri Kyseenalaistaja huomautti, että olemme ikäluokkamme vähemmistö. Enemmistöä eivät kiinnosta työläisten oikeudet tai kolmannen maailman köyhät vittujakaan. Siihen toveri Kirvesmies loihe lausumahan: ei me mitään erikoistapauksia olla, tuolla on paljon fiksumpia tyyppejä kasvamassa.

Se oli yksi niistä hetkistä, kun aivoni heittivät kuperkeikkaa.

Häpesin vähän ja huokaisin helpotuksesta.

Np. Olli PA & Funksons Alamua