30.8.2012

Hallitus haistatti pitkät vanhuksille

Päästiin sitten budjettisopuun vanhuspalvelulaista. Sovun ehtona oli, ettei lakiin vieläkään kirjata hoitajamitoituksia.

Hallitus ajatteli siis katsoa vielä muutaman vuoden vanhusten ja hoitajien rääkkäystä. Jos sitä vuoteen 2015 mennessä on katseltu tarpeeksi, niin sitten ehkä kenties säädetään naurettavan alhainen 0,5 henkilöstöminimi. Tällainen backup-lupaus on vähän kuin ensin tönäisisi katuun ja sitten olisi ojentavinaan käden, mutta potkaisisikin päähän.

Ikään kuin ei olisi jo tarpeeksi kauan katseltu, miten hyvin pelkät suositukset toimivat. Ikään kuin suosituksia olisi mahdollista toteuttaa, jos ei ole tarpeeksi henkilökuntaa niitä toteuttamassa. Jyrki Kataisen looginen ajattelu on vähän samanlainen paradoksi kuin Matti Nykäsen onnistunut avioliitto.

Mutta hei, pitäähän yksityisille sote-yrityksille varmistaa pelikenttää ja olla säätämättä kaikenlaisia ikäviä lakeja henkilöstön määrästä!

Jutta Urpilainen kehtaa vielä hehkuttaa lakia ja väittää, että hoitajamäärän alimitoitukseen tulee kuitenkin nollatoleranssi. Huono vitsi. Jos olisi tullut, se olisi kirjattu lakiin.

Totta kai laissa on muutakin kuin hoitajamitoitus. Mutta se oli ehdottomasti tärkein yksittäinen juttu. Kuka sen laissa määrätyn hyvän hoidon toteuttaa, jos eivät hoitajat? Kukaan ei olisi estänyt tuomasta mitoituksia myös kotihoidon puolelle.

Laitoshoidossa olevat vanhukset (ja ne, jotka laitoshoitoa tarvitsisivat mutta eivät saa) ovat kuitenkin niitä kaikkein huonoimmassa asemassa olevia vanhuksia. Heidän asemaansa olisi ollut nyt mahdollista parantaa, mutta eipä tuntunut kiinnostavan.

Näiden vanhusten hoitajat taas ovat duunareiden paarialuokkaa, joka tekee käsittämättömän raskasta, vaikeaa ja arvokasta kolmivuorotyötä omaisten, lehdistön ja poliitikkojen kilpaa haukkuessa, surkeilla palkoilla. Niin, ja he surevat sitä, etteivät ehdi tehdä työtään kunnolla.

Kokoomus, vihreät & co. vastustivat kiivaasti vanhusten hyvää hoitoa ja hoitajien inhimillisiä työoloja, vasen laita antoi periksi. Mutta mikä tärkeintä, hallitussopu säilyi! Ihkua, sano entinen teini.

Tämän jälkeen on yhdenkään poliitikon turha jeesustella laitoshoidossa olevien vanhusten asemasta. Teitte kaikkenne, ettei se parantuisi. Onneksi olkoon, pitäkää omallatunnollanne.

Np. Pertti Kurikan Nimipäivät - Päättäjä on pettäjä

15.8.2012

Henkilöstömitoitus on yhtä kuin vanhusten hyvä hoito

Vuosikymmeniä puljattu vanhuspalvelulaki on (näin todella toivon) lähellä toteutumistaan. Yksi käytännön kannalta merkittävimpiä kohtia on sitovan henkilöstömitoituksen saaminen lakiin. Hoidon laatua määrittävästä laista ei ole paljon iloa, jos ei ole ketään, kuka hoidon toteuttaa.

Vaalien alla kaikki puolueet vakuuttelevat vanhusten hyvän hoidon olevan niiden sydämen asia ja ykkösprioriteetti. Nyt, kun nämä siirappiset lupaukset olisi mahdollista konkreettisesti lunastaa, rivistä luistelee komeasti ainakin kokoomus. Myös keskustan suunnalla tunnutaan löytävän tekosyitä luistaa vastuusta.

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko (kok) perustelee vastustavaa kantaa sillä, että "minimistä tulee helposti maksimi". Risikolle tiedoksi, että jo tuota minimiä kiittäisivät riemumielin tuhannet hoitajat ja vanhukset ympäri Suomen. Tätä nykyä lähi- ja perushoitajaliitto Superin suositusmitoitusten mukaan toimivat laitokset taitavat olla jotain, mistä kaikki ovat kuulleet, mutta kukaan ei ole nähnyt.

On tiedossa, että vaativan hoidon ympärivuorokautisissa laitoksissa on mitoituksissa menty vahvuuksilla 0,4 - mukaan laskettuna kouluttamatonta ja hoitotyöhön sinänsä liittymätöntä henkilöstöä. Tähän peilaten ministerin toinen perustelu on vähintään yhtä ontuva: että muka sitova mitoitus tarkoittaisi epäpätevää väkeä.

Entä kolmas perustelu, jonka mukaan mitoitukset veisivät painopistettä kotihoidosta laitoshoidon puolelle? Omituista, koska lakiluonnoksessa luvataan kehittää vanhusten itsenäistä asumista - hieno juttu. Mikään ei kuitenkaan estä kirjaamasta henkilöstömitoituksia myös kotihoidon puolelle.

Fakta kuitenkin on, että moni tarvitsee laitoshoitoa ja ei sinne kukaan huvikseen menee. Usein tuntuu, että kotihoitoa patenttiratkaisuna ehdottavat eivät ole perillä siitä todellisuudesta, niiden lukuisten vanhusten kunnosta, jotka laitoshoitoa tarvitsevat. Ruusuiset kuvitelmat kotona asuvista harmaahapsista eivät lohduta niitä vanhuksia, jotka eivät kykene syömään, liikkumaan tai puhumaan itse. Melkein jokaisella siinä pisteessä olevalta on myös muisti ja sitä myötä kaikki tolkku mennyt.

Ja ken ei tiedä, mitä ehdotettu vähimmäismäärä hoitajia 0,7 tarkoittaa, se tarkoittaa 25-paikkaisessa yksikössä vähintään viittä hoitajaa aamu- ja iltavuoroihin sekä yöhön kahta. Kuulostaako liialta? Ainakin kokoomuksen mielestä kuulostaa. Hoitotyötä tekevien näkökulmasta se on minimi, että hyvä hoito voidaan taata.

Myönnän. Otsikko oli hieman provosoiva. Ei henkilöstön määrä tietenkään ole yhtä kuin hyvä hoito, mutta se on sen ehdoton edellytys. Henkilöstön pätevyys ja paneutuvuus ovat tietysti aivan yhtä tärkeitä. Mutta tällä hetkellä tilanne on se, että ammattiataitoiset hoitajat eivät ehdi tehdä työtään niin hyvin kuin haluaisivat. He kokevat syyllisyyttä siitä, että eivät ehdi.

Kuka hullu edes lähtisi tekemään yhtä kaikkein raskaimmista ja aliarvostetuimmista töistä paskapalkalla ja usein varsin kälysissä olosuhteissa, jos ei kiinnosta? Pelkästään jo laitoshuoltajan nimikkeellä kesätöitä aikoinani tehneenä voin vakuuttaa, ettei kukaan, ja moni kutsumusammatissaankin oleva joutuu vaihtamaan alaa, kun ei yksinkertaisesti jaksa. Hoitajiksi ei varmasti mennä rahasta, mutta se ei ole mikään peruste hoitajien riistämiselle.

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson (sdp) vaikuttaa ymmärtäneen sitovan mitoituksen tärkeyden. Hänellä olisi nyt tuhannen taalan paikka saada meriitteihinsä teko, jolla on laajat, suorat positiiviset vaikutukset vanhusten ja heidän hoitajiensa hyvinvointiin.

Ne, ketkä lakiin kirjattua mitoitusta vastustavat, ottavat niskoilleen sekä vanhusten että hoitajien epäinhimilliset olot. He siis vastustavat vanhusten hyvää hoitoa - ehkä ideologisista syistä, kuten pelikentän varmistamiseksi yksityisille hoivapalveluyrityksille.

Siinä saa olla jo melko joustava omatunto.

Np.  Tech N9ne - Ego Trippin'

PS. Sitä vielä ihmettelen, että miten työläisten pitkään ja hartaasti riistäminen (eläkeiän korottaminen ja muu paska) sopii yhteen kokoomuksen toisen tavoitteen, hyväkuntoisten vanhusten (sellaisten, jotka eivät ainakaan tarvitse laitoshoitoa), kanssa? Vakavasti puhuen, logiikkahan on kirkas kuin kiteeläinen: tapetaan työhön, ennen kuin ehtivät eläkkeelle.

11.8.2012

Hipeille turpaan!

"Yhteiskunnassa tuntuu olevan vireillä pari vielä suhteellisen laimeaa, mutta kuitenkin merkillepantavaa trendiä, jotka kuulostavat yhdessä aika pahalta. Ensimmäinen on, että ihmisistä puhutaan roskina. Toinen on, että poliisin voimankäyttö ei vaikuta kovin linjakkaalta."

Kolumni Kansan Uutisissa: Hipeille turpaan

(Mielenkiintoinen näkökulma aiheeseen myös Hesarin Nyt-liitteen tuoreessa jutussa.)

2.8.2012

Keskitysleiri tamperelaisittain

Kaupunkilehti Moro kysyi Tampereen kaupunginvaltuutetuilta, pitäisikö päihdeongelmaiset ihmiset heivata keskustasta näille varta vasten rakennettuun leiriin, pois kunnon ihmisten silmistä. (Tosin sellaista ihmistä, jonka etiikka on niin mätä, että pitää itseään muita arvokkaampana, sanoisin kaikkea muuta kuin kunnolliseksi.)

En ollut uskoa silmiäni. Viisi Tampereen kaupunginvaltuutettua (puolueista edustettuina kok, sdp, kesk) oli sitä mieltä, että antaa mennä vaan.

Onhan täällä näitä ihmisroska-möläyttelyjä ollut ennenkin (ja olenpa niitä kommentoinutkin), mutta ihan totta olen luullut niitä möläyttelyiksi. Olin väärässä. Tamperelaisvaltuutetut kannattavat ihan vakavissaan keskitettyä leirityyppistä ratkaisua päihdeongelmaisille lähimmäisilleen.

Uskomattomin oli kokoomuslaisen Antti Hervosen vastaus.

"Saara Saarteinen on tehnyt loistavaa työtä jo vuosien ajan. Ei hänkään pysty poistamaan ihmisroskia keskustasta. Poliisi on sitä varten. Kesäksi vapaa majoitus läheiselle saarelle. Paluu sitten kun jäät kantavat."

Kas kun ei Ahvenanmaalle. Erikoislääkärin retoriikka, etiikka ja ratkaisukeinot ovat kuin suoraan Teuvo Hakkaraiselta. Sillä erotuksella, että lähtökohtaisesti otan Hervosen jotenkin vähän enemmän tosissaan. Semminkin, kun hänellä on ammatissaan todennäköisesti huomattavasti enemmän vaikutusvaltaa kuin Hakkaraisella kuunaan kansanedustajana.

Ehdin jo toivoa, että kysymys on vain huonosta harkinnasta ja harvinaisen epäonnistuneesta huumorista, mutta Hervonen tarkentaa, että "periaatteessa idea on mielestäni ihan hyvä". Siten rohkenen sanoa, että mielestäni lausunnosta kuvastuu niin vastenmielinen ihmiskuva, että kuvottava on liian mieto termi sitä kuvaamaan. Yhdestä asiasta sentään olen samaa mieltä: tarvittava järjestyksenpito toden totta kuuluu poliisille - ei siis esimerkiksi yksityisille vartiointifirmoille. Eikö näin?

Ilpo Sirniön (sd) vitsi ei ollut yhtään sen parempi.

"Hankitaan jostakin maaseudulta autiotila tai vastaava kesäoleskeluun sopiva paikka. Ei tarvitse erityisiä mukavuuksia. Käynnistetään kampanja – Poista oma pultsari."

Tässä vaiheessa hieron jo silmiäni. Demarit? Mitä tämä on?

En ole vielä päättänyt, pitäisikö näytellä yllättynyttä vai olla sitä.

Miten yksikään sivistyneenä itseään pitävä ihminen voi puhua ihmisistä roskina ja ehdottaa näiden siivoamista pois silmistä? Väittää, ettei tietyllä ihmisryhmällä ole oikeutta liikkua kaupungin keskustassa siinä, missä muillakin?

Toisaalta edes keskustorin päihdeongelmaiset eivät ole mikään yhtenäinen ryhmä. He ovat varsin eritaustaisia (paitsi että rikkaat päihdeongelmaiset tuskin joutuvat hengaamaan torilla) ja keskenään erilaisia ihmisiä, joilla on päihdeongelma. Joka muuten on sairaus. Yhtä tolkullista olisi ehdottaa, että diabeetikot eivät saa liikkua keskustassa.

Paitsi valtuutettujemme fasismille flirttailevia lausuntoja, journalismin opiskelijana ja tekijänä (siksi hieman tökerösti ja itseäni samalla jalkaan ampuen) ihmettelen myös Moron jutun tyyliä.

Paperilehden kanteen on laitettu suuri kuva sammuneesta ihmisestä, josta sitten itse jutussa puhutaan ongelmana ja roskana. Muistaakseni (lehti ei ole tässä käsillä, jotta voisin tarkistaa) pääkirjoituskin oli samoilla linjoilla. Journalistieettisesti kokonaisuus on mielestäni vähintäänkin arveluttava. Ken kaipaa mustaa valkoisella, niin Journalistin ohjeissa sanotaan muun muassa, että "jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava".

Sanotaan siellä niinkin, että "yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä". Sammuneen miehen naama ei sentään ollut näkyvissä, mutten ole ihan varma, oliko koko kuva mitenkään erityisen tarpeellinen, etenkään tässä kontekstissa. Ei sen puoleen, kyseessä on julkinen paikka, jossa saa kuvata. Ihmetellä silti täytyy, että samalla kun kaupat ja kauppakeskukset jätetään hienotunteisesti rauhaan, tiedotonta ja sairasta ihmistä kuvataan huoletta.

Ihmistä. Toivoisin erityisesti niiden viiden leirimyönteisen valtuutetun tavaavan sanan: I-H-M-I-N-E-N. Ei roska tai ongelma. Sinä, minä, hän.

Yhdestä asiasta on Morolle on lausuttava kiitos. Hienoa työtä sikäli, että äänestäjien on toden totta hyvä tietää, ketkä poliitikoista kannattavat apartheid-politiikkaa ja ketkä eivät. Muut leiriratkaisua puoltaneet poliitikot löytyvät alun linkin takaa. Onneksi urpojen vastausten joukossa on paljon myös täyspäisiä ja ihmisyyttä puolustavia kommentteja.

Np. Huge L - Ei toivottu lastenlaulu