28.4.2013

FAQ eli miksi enimmäkseen vihaan somekeskustelua

"Jos vittuilet blogissasi, mikset kuuntele minun vittuiluani?"

Jos vittuilu olisi edes hyvää, niin ilollahan sitä kuuntelisi, mutta jos joku on niin vitun pahvi, ettei osaa erottaa yhteiskuntakritiikkiä ja vallanpitäjiin kohdistuvaa arvostelua siitä, että osaa olla ihmisiksi noin ylipäänsä, niin en voi auttaa. Jos ei ymmärrä sitä, että esimerkiksi presidentin tekemän politiikan arvostelu on eri asia kuin meikäläisen neverheardin haukkuminen, on varmaan pienenä tippunut päälleen. Velvollisuuteni ei ole kuunnella tuntemattomien vittuilua, enkä sitä myöskään kuuntele. En netissä enkä livenä - vaikka livenähän kukaan netin puskistahuutelijoista ei tule koskaan sanomaan yhtään mitään. Eikä muuten kannatakaan.

"Jos haluat herättää keskustelua, mikset keskustele kanssani?"

Siinä on se jos. Ja jos keskustelisin kaikkien halukkaiden kanssa, en ehtisi muuta tekemäänkään. Ja mulla on kuitenkin esimerkiksi töitä, sosiaalinen elämä ja elämä noin ylipäänsä. Toisekseen aika monen intresseissä ei ole mikään keskustelu, vaan vittuilu. Enkä edelleenkään kuuntele vittuilua.

"Miksi sitten kirjoitit tuon tekstin?"

Koska halusin kirjoittaa sen tekstin. En jankata tuntemattomien puupäiden kanssa.

"Miksi et halua tutustua minuun?"

Miksi haluaisin?

"Sinun pitäisi tutustua erilaisiin ihmisiin!"

Mistäs sinä tiedät, ketä ja millaisia ihmisiä tunnen?

"Vihaatko sananvapautta?"

Kuvittele tilanne, että istut baaripöydässä keskustelemassa tuttaviesi kanssa. Sitten paikalle pamahtaa joku urpo, joka alkaa huutaa, että olette kaikki ihan tyhmiä ja väärässä. 1. Haluatko keskustella urpon kanssa, 2. jos et, vihaatko sananvapautta? Ihan vakavasti, varmaan 80 prosenttia ihmisistä ei edes tiedä, mitä sananvapaus tarkoittaa. Ja se muuten ei tarkoita sitä, että voi olla idiootti, miten vaan, missä vaan ja muiden on vain siedettävä se. 3. Jos haluatkin keskustella, halutko vielä 796. urpon kanssa?

"Tekisi hyvää sinulle kuulla näitä eriäviä mielipiteitäni!"

Tosiaan, en ole koskaan IRL törmännyt erilaisiin ihmisiin tai mielipiteisiin. Onko sellaisiakin olemassa?

"Sinua vain vituttaa puolueesi huono kannatus!"

Minkä puolueen? En ole minkään puoleen poliitikko.

"Neuvon miten sinun tulee kirjoittaa, mikset kuuntele!"

(Köh.) Missäs vaiheessa joka insinööristä on tullut kirjoittamisen ammattilainen? Suutari pysyköön lestissään. Minulla on tuttavissani aika paljon kirjoittamisen ammattilaisia ja muita henkilöitä, joiden näkemyksiä arvostan, joiden kanssa voin käydä kehityskeskusteluja. Sinä et kuulu niihin.

"Olet tyhmä ja inhottava" ym. rakentava, asiallinen palaute.

Voi olla, että se kuva, jonka olet rakentanut minusta itsellesi, on sellainen. Koita tulla toimeen sen kanssa, koska minusta henkilönähän et tiedä oikeasti mitään.

"Paskaa / ripulia / ripulipaskaa" ym. analyyttinen, asiasisältöön terävästi puuttuva palaute.

Sillä, ettet juuri sinä pidä juuri tämän tekstin tyylistä tai siinä esitetyistä asioista ei ole mitään tekemistä tekstin tason kanssa. Sori.

"Etkö kestä kritiikkiä?"

Kts. edelliset esimerkit tästä rakentavasta kritiikistä. Lisäksi erotan kyllä vittuilun keskustelusta, vaikka se olisikin puettu näennäisen sisäsiistiin pakettiin.

"Haet huomiota / teet rahaa / saat etuja" ym. likaisten motiivien arvailu.

Olen aika monta kertaa kironnut sitä, etten alkanut aikoinaan kirjoittaa nimimerkillä. Arvelin, että on kuitenkin jotensakin suoraselkäistä kirjoittaa omalla nimellä tai jotain muuta typerää. Vaan pitää olla ihan vitun tyhmä, jos on kateellinen siitä, että joku kirjoittaa vuosikausia blogia saamatta siitä senttiäkään, mutta sen sijaan jatkuvalla syötöllä paskaa niskaan. Mutta jos jostain syystä kovasti haluaa samaan asemaan - siitä vain, areena on vapaa.

"Miksi sanot vittu, etkö osaa kirjoittaa ilman että sanot vittu?"

Tässä blogissa kirjoitan tällaisia tekstejä, toisaalla toisenlaisia. Jos ei kiinnosta, käsittääkseni pitäisi olla aika helppoa pidättäytyä lukemasta. En tietääkseni lähettele kirjoituksiani väkisin ihmisten sähköposteihin. Vittu.

"Miksi edes kirjoitat?"

Tekstieni aihealueet ja asiasisältö voivat antaa tästä joitain viitteitä. Myös siksi, että henkilöt, joita aihepiirit koskettavat, pyytävät minua kirjoittamaan. Toisinaan samasta syystä kuin Seppo Räty heilutti (Barcelonassa 1992).

---

Noin ylipäänsä en lakkaa hämmästelemästä sitä, miksi niin monia kiinnostaa kirjoittaja kirjoituksen sijaan. Enkä sitä, miten paljon aikuisilla ihmisillä on aikaa ja intoa jauhaa paskaa itselleen tuntemattomista henkilöistä. Tulkitsen sellaisen tyhjän länkytyksen yritykseksi ohjata huomio pois itse asioista. Ikävä kyllä se ei tule onnistumaan. Ihmiset ovat siihen keskimäärin liian fiksuja. Tiedän sen myös siitä, että keskimäärin yhtä vittuilupostia kohden saan sata asiallista tai kannustavaa. Hyvin erilaisilta ihmisiltä, eri taustoista. Kiitos jokaisesta niistä.

Np. Tuuttimörkö - Pitkät vitut blogosfääriin

27.4.2013

Hyvät ihmiset ovat helvetistä

Hajanaisia merkintöjä jonkun tärkeämmän paperin reunasta.

Varmin merkki siitä, että joku on yksisilmäinen ja kiihkomielinen vouhottaja on, että tämä väittää olevansa objektiivinen, neutraali, (mihinkään) sitoutumaton, puolueeton pragmatisti tai realisti. Ideologia on aina vahvimmillaan siellä, missä sen olemassaoloa yritetään piilottaa - niin ideologia toimii.

Siksi sanon aina varmuuden vuoksi olevani kommunisti, anarkisti tai jotain muuta irstasta.

Nimittäin niin kauan kuin ihminen on ihminen (jo tätä on tosin monen ilmeisen vaikea hyväksyä), joka katselee asioita ihmisen vinkkelistä eikä Olympos-vuorelta tai pilvenlongalta, hän on väistämättä aina puolueellinen, sitoutunut (johonkin), kallellaan johonkin ja kannattaa joitain asioita joidenkin toisten kustannuksella.

Keskikohtaa ja puoleetonta maaperää ei ole olemassa. Ei tässä maailmassa.

Suurinta mahdollista objektiivisuutta on, ettei vaikene lähtökohdistaan, sitoumuksistaan ja suhteistaan. Vaikenemista vain on vaikea tunnistaa, koska paras sumutus on tietysti sumutus, jota kukaan ei huomaa. Se on vähän kuin kaikkien yhteistä hyvää tahtovien poliitikkojen pörssiomistusten piilottaminen. Eniten kertoo aina se, mikä jätetään kertomatta.

On vanhastaan tiedetty totuus, että tyhmä luulee tietävänsä, viisas tietää luulevansa. Tyhmä kuvittelee tietävänsä paljon, viisas ymmärtää, ettei ymmärrä paljon vittujakaan mistään. Samalla tavoin viisas ymmärtää inhimilliset rajoitteensa siinä, kun tyhmä kuvittelee olevansa joku jumalallinen valon ja totuuden sanansaattaja, oli "totuus" sitten uskonnollinen eli ei. Tai sitten hän kuvittelee ja väittää olevansa maltillinen, rationaalinen "järjen ääni".

Ja tässä hän tekee suurimman mahdollisen virheen. Hän nimittäin ei koskaan huomaa omaa asemaansa suhteessa muihin. Hän ei hahmota omien tekojensa ja sanojensa konkreettisia seurauksia. Ja kuitenkin, konkretia on ainoa, millä on merkitystä.

"If you are neutral in situations of injustice, you have chosen the side of the oppressor. If an elephant has its foot on the tail of a mouse, and you say that you are neutral, the mouse will not appreciate your neutrality." - Desmond Tutu

Itselläni on kaikessa elämässäni ollut suurin piirtein yksi moraalinen ohjenuora (nytkin valehtelen, kaikilla niitä on väkisinkin useampia): ettei toimintani koskaan ainakaan heikentäisi itseäni tavalla tai toisella kehnommassa asemassa olevien asemaa entisestään, mieluummin toisin päin. (Turha väittääkään, että olisin siinä aina onnistunut - todisteeksi riittävät jo yksin tennarini, made in China.) Tosin moraalista puhuminen on ylipäänsä perseestä, koska:

"Me emme tarvitse moraalia osataksemme auttaa, rakastaa, olla ystävällisiä, hymyillä, kärsiä toisen tuskaa. Mutta sen sijaan me tarvitsemme kovaa moraalia voidaksemme tehdä pahaa hyvällä omallatunnolla." - Yrjö Kallinen

Eiköhän kaikilla riittäne mielikuvitusta miettiä kaikkia niitä pahoja tekoja, jotka on tehty moraalin nimissä. Ei koskaan, ei missään tapauksessa vallanhalusta, kostonhimosta, pelosta, sadistisesta nautinnosta tai muusta syystä, vaan aina moraalin nimissä. Kun on tämä "moraali", jota on suojeltava. Usein etuliittellä työ- tai seksuaali-.

Se moraalista. Oikeasti en tiedä siitä mitään, joten parempi vaieta. Ikänsä työttömien nälkäänsä itkevistä lapsista huolissaan ollut Kimmo Sasi osannee konsultoida paremmin myös näissä empatia-asioissa.

Kukaan ei vaikuta niin rehelliseltä ja vilpittömältä kuin hyvä valehtelija. (Edeltävällä virkkeellä ei luonnollisesti ole mitään tekemistä sitä edeltävän kanssa.)

Sama päinvastaisuuden laki kuin neutraaliuden lampaannahoissa esiintyviä susia koskee niitä, jotka esiintyvät mielellään hyvän ja kunnollisen ihmisen prototyyppeinä. Minä kammoan sellaisia ihmisiä. Heillä on aina ketunhäntä kainalossa. Useimmiten se tarkoittaa hädänalaisten ihmisten käännyttämistä omaan kapeaan moraaliin tai ideologiaan, oman sädekehän kiillottamista ja toisten yhä alemmas polkemista, alistamista oman nautinnon lähteeksi: "sinä paha, minä hyvä, minä vielä parempi kun tein sinusta kaltaiseni".

Ei oikeasti hyvän ja kunnollisen tarvitse erinomaisuuttaan koko ajan korostaa. Vähän kuten ei puolueettoman tai pragmaattisenkaan. Tokihan sellainen erinomaisuus huomataan huutamattakin, että "minä, minä muuten olen niin saatanan vaatimaton ja nöyrä jätkä".

"-- And the best at murder are those who preach against it
and the best at hate are those who preach love
and the best at war finally are those who preach peace

those who preach god, need god
those who preach peace do not have peace
those who preach peace do not have love --"


Charles Bukowski - The Genius of the Crowd

Tämäkin kirjoitus oli paatoksellista jeesustelupaskaa.

Np. Tragedy - No words

24.4.2013

Uusimmat Viikkolehden kolumnit

"Monen kohdalla ulossulkeminen ja leimaaminen alkavat jo ensimmäisiltä luokilta. Miksi lapsi kunnioittaisi yhteisöä, joka on kohdellut tätä hylkiönä? [...] Mutta yhteiskuntaa ei kiinnosta rakenteellinen kaltoinkohtelu tai yksilön tuska, vaan pelkästään se suuri synti, ettei joku kunnioita auktoriteetteja."

Kansan Uutisten Viikkolehti: Einsteinkin oli häirikkö

"Todellisuudessa härskin kuuloinen 9,5-heitto olikin keskustelunavaus, jolla haluttiin määrittää keskustelun suunta ja rajat. Sen tarkoitus on saada meidät helpotuksesta huokaisten tyytymään johonkin hiukan pienempään lahjaan elinkeinoelämälle."

Kansan Uutisten Viikkolehti: Pallon perässä oikeaan laitaan

9.4.2013