22.5.2013

Kiire tulee kalliiksi

"Eivät ihmiset ole tyhmiä. Jos heihin luotetaan ja heille annetaan aikaa ja tilaa, he kyllä järjestävät työnsä, miten parhaiten taitavat, siis tehokkaasti. Sen sijaan piiskaaminen, kyttääminen ja mittaamattoman mittaaminen ovat omiaan aiheuttamaan vastarintaa, ahdistusta ja vieraantumista itse työstä."

Kolumni, Telma-lehti (s.66): Kiire tulee kalliiksi

13.5.2013

Hyvät ihmiset hirttoköysineen

"No, onhan noita tosin muitakin ryhmiä, kuten nuoret, työttömät, yksinhuoltajat ja persaukiset noin ylipäänsä, joita saa lyödä kuin vierasta sikaa, mutta tuskin kenenkään muun kohdalla ihmisarvo kielletään yhtä totaalisesti kuin huumeidenkäyttäjien"

Kolumni, Kansan Uutiset: Hyvät ihmiset hirttoköysineen

4.5.2013

Itse provosoitu raiskaus

Establishment on nyt hyvin, hyvin vihainen.

Oh me, shame on me. En tiennytkään, että jos kirjoitan blogissani kyllästyneeni puupäihin, se oikeuttaa minuun kohdistuvan tappo- ja raiskausuhkailun sekä konkreettisen häirinnän. Onneksi Ulla Appelsin tietää paremmin.

Mietin tovin, jaksanko edes vastata niin ala-arvoiseen tekstiin kuin hän kirjoitti Ilta-Sanomiin. Se oli tietoinen, tarkoituksellisen harhaanjohtava provokaatio, joka teki itse itsensä naurunalaiseksi. (Jussi Jalonen ehti jo erittelemään tarkemmin, miksi.) Sillä tokihan kokenut päätoimittaja tietää, mikä ero on sillä, että...

a) kirjoittaa omalla nimellään joskus räväkkääkin, kaiken laillisuuden rajoissa pysyvää yhteiskuntakritiikkiä
b) uhkailee kirjoittajaa tappamisella, toivoo raiskatuksi tulemista, häiritsee kotirauhaa ja tuhoaa omaisuutta.

Tai sillä, että...

a) vihaa epäoikeudenmukaisuutta, syrjintää, riistoa, ihmisten tai eläinten hyväksikäyttöä, epätasa-arvoa jne.
b) uhkailee ja vihaa henkilökohtaisesti ja sokeasti ihmistä, joka pyrkii toimimaan em. poistamiseksi.

Tai sillä, että...

a) kirjoittaa kirjan, jossa käsittelee äärioikeiston väkivaltaa
b) harjoittaa väkivaltaa kirjan kirjoittajia kohtaan.

Ja niin edelleen.

Mutta hän esittää, ettei ymmärrä. Appelsin pyrkii hämmentämään, häivyttämään eroa niin, että viha toisinajattelijoita ja vallanpitäjien kriitikoita kohtaan tulisi oikeutetuksi. Se on mielestäni aika vistoa. Hän käyttää tässä itse asiassa samoja tekniikoita kuin äärioikeisto, erityisesti pyrkien luomaan paikkansapitämätöntä viholliskuvaa.

Siinä viholliskuvassa minä, työläistaustainen persaukinen nuori, edustan jotain eliittiä ja sivistyneistöä ja hän, keski-ikäinen, ajatuksiltaan konservatiivinen, hyvätuloinen päätoimittaja "kansaa". Siinä viholliskuvassa minulla on jotain huikeita etuoikeuksia saada ääneni kuuluviin siinä, kun päätoimittajaparoilla on pelkkä valtamedia ja suhteet. Hän tietää, että väite on typerä, nurinkurinen ja paikkansapitämätön. Mutta tietää myös, etteivät kaikki viitsi ajatella niin pitkälle, vaan käyvät sylki roiskuen tarjotun viholliskuvan kimppuun. Ja että näistä syistä olen pakotettu vastaamaan jopa niin älyllisesti harvinaisen epärehelliseen tekstiin.

Hän myös käyttää totuutta varsin säästeliäästi väittäessään kirjoituksessaan minun kutsuneen jotain tiettyä ihmistä persereiäksi. Ei pidä paikkaansa (ja entä sitten, vaikka pitäisikin). Totesin, että sellaisiakin ihmisiä on maailmassa olemassa. Sen sijaan tissiposkia olen kyllä kutsunut tissiposkiksi, posliinihampaisia psykopaatteja posliinihampaisiksi psykopaateiksi ja natseja natseiksi. (Niin, ja Jussi Halla-ahoa teinipissikseksi, mutta teinipissiksethän ovat ihania.)

Niitä sanotaan tautologioiksi. Natsi on natsi on natsi.

Appelsin tietää senkin, mutta yrittää väittää muuta. On pelottavaa, että yhä useammin yritetään kieltää asioista puhuminen niiden oikeilla nimillä. On oksettavaa, miten laajalti yhteiskunnan yläkerroksista levitetään uskoa, että kaikki viha on samaa, että kaikki kärkevä puhe on hyi hyi yhtä tuhmaa puhetta ja pahojen juttujen vastustaja on itse vähintään yhtä paha. Kirjoitin aiheesta hiljattain oman blogauksensa sekä yhden kolumnin.

Tuntuu karmivalta lukea tällaista propagandaa laajalevikkisestä valtamediasta samaan aikaan, kun 30 000 natsia mölisee Eurooppamme sivistyksen kehdon pääkaupungin kaduilla ja hakkaa maahanmuuttajia. Kun Saksassa vasta selvitetään virkavallan suojeluksessa tapahtuneita järjestelmällisiä, rasistisia murhia. Kun Suomessa kirjan kirjoittaminen on syy puukottaa ja kaasuttaa ihmisiä. Kun tutkijat pelkäävät tutkia ja toimittajat kirjoittaa muuta kuin äärioikeistolle suopeaa tekstiä. Kun eliitti vie Euroopassa kansaa ihan oikeasti mennen tullen kölin ali saaden nämä sitten syyttämään toisiaan.

Niin ikään päätoimittaja aivan taatusti ymmärtää, mikä ero on sarkastiseen sävyyn, paikoin kieli poskessa kirjoitetulla blogilla ja jollain ihan muulla tekstillä. Tällaisen blogin syyttäminen alatyylistä on vähän kuin sanoisi, että splatter-elokuvat olisivat muuten ihan hyviä, mutta kun niissä on sitä verta. Tai että noisemusiikki olisi muuten ihan hyvää, mutta se on jotenkin vähän sekavaa.

Sitä paitsi blogini on alatyyliseksi aika hemmetin kiltti.

Vastaus otsikon kysymykseen, onko toisten vihaa sallitumpaa kuin toisten: ei toisten, vaan toisenlainen. Kuten Riikka Yrttiaho kirjoittaa blogissaan:

"On vihaa, joka vie asioita eteenpäin ja antaa voimaa taistella oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Sitten on vihaa, joka saa ihmisen toivomaan toisen raiskausta tai lähtemään puukon kanssa kirjastoon."

Totta munassa ensinmainittu on sallitumpaa ja niin kuuluukin olla. Jos niin ei olisi, tämä maailma olisi aivan sietämätön paikka.

Viha ei ole missään vaiheessa ollut se pointti. En ole itse koskaan erityisemmin ilahtunut vihapuhe-termistä juuri sen epämääräisyyden ja moralistiseksi lyömäaseeksi taipuvaisuuden vuoksi. (Kirjoitin asiasta jo pari vuotta sitten.) Tätä yritin korostaa myös Ylen haastattelussa: kyse ei ole vihasta, vaan vallasta. Lopullisessa ohjelmassa kerroin konkreettisista uhkailuista ja vahingonteoista.

Kerroin tapahtuneesta. Lue uudelleen: kerroin tapahtuneista asioista. Mikä kohta tässä on väärin?

Mikä tekemäni oikeuttaa kohtaamani - saati muiden haastateltujen kohtaaman - uhkailun ja konkreettisen uhan? Appelsinin mielestä ilmeisesti blogikirjoittelu, joka ei ole suoraan Ilta-Sanomien kultaisen käytöksen kirjasta. Minun mielestäni ei mikään.

Minä en ole uhkaillut ketään. En ole toivonut kenenkään raiskausta tai pahoinpitelyä saati uhkaillut sellaisella, en ole lähetellyt ihmisille alatyylisiä viestejä, en ole kiihottanut kansanryhmää vastaan tai muutakaan laitonta. Kenenkään ei ole tarvinnut pelätä henkensä tai terveytensä puolesta takiani. Olen kirjoittanut yhteiskuntakriittistä blogia.

Ja Ulla Appelsin tietää, ettei tätä blogia kirjoiteta hänelle. Kuten ei myöskään Matti Apuselle, Jari Sarasvuolle ja mitä näitä palkoja nokkaansa vetäneitä eliitin edustajia nyt onkaan. Olen esittänyt aiemminkin kysymyksen: jos pidätte paskana, miksette jätä omaan arvoonsa? Internet on täynnä paskaa, mitä te tähän niin hanakasti tartumaan? En minäkään lue Ilta-Sanomia tai kuuntele Sarasvuon puheohjelmaa, koska ei ole pakko.

Vitsi onkin siinä, että heidän on pakko, koska heidän etuoikeutensa ovat uhattuina. Koska he tietävät, että aika hiton moni on samaa mieltä kanssani. Tai oikeastaan kysymys ei ole "mieltä olosta" vaan siitä, että aika hiton moni elää sen rakenteellisen väkivallan kohteena, josta kirjoitan ja jota establishment puolustelee. Kun se tehdään näkyväksi, establishment hätääntyy.

Koska kysymys ei ole siitä, että olen joskus kirjoittanut jonkun ruman sanan ja se jotakuta häiritsisi, vaan siitä, että he toivovat, etten kirjoittaisi. He yrittävät ohjata keskustelun sivuraiteille milloin "tyylistä", milloin "mausta", milloin "käyttäytymisestä" - koska eivät halua puhua asioista. Asioista, joista olen vihainen. Asioista, kuten:

Tuloerojen kasvu , köyhyys, kurjistuva työelämä, toimeentulo, vanhuspalvelulaki, veronkierto, harmaa talous, veroparatiisit, julkisen omaisuuden ryöstö, luonnon raiskaus, seksuaalinen häirintä, työttömät paarialuokkana, luokkayhteiskunnan paluu, asunnottomuus, rasismi, sovinismi, ryöstökapitalismi, syrjintä, ihmisten leimaaminen, päihderiippuvaisten epäinhimillistäminen, hoitajien pienet palkat, vanhuspalvelujen aliresursointi, erityislasten sorsiminen, kaupunkitilan yksityistäminen jne jne jne.

Ne ovat juurikin niitä asioita, joista Appelsinin mainitsemat "tavalliset ihmiset" minua pyytävät kirjoittamaan ja joista tavallisena ihmisenä kirjoitan. Koska ne koskevat arkeani ja tuntemieni ihmisten arkea. Ne ovat juuri niitä asioita, joista yläluokka toivoisi minun ja muiden vaikenevan. Siksi he tekevät kaikkensa, että keskusteltaisiin ihan jostain muusta. Yrittävät hädissään jaella setämäisiä käyttäytymisohjeita ja saada meidät pelkäämään tai häpeämään.

Sori. Ei toimi.

Ja siitähän he niin hädissään ovatkin. Ettemme toimi samalla logiikalla. Meihin ei tepsi uhkailu, kiristys tai lahjonta. Emme leiki heidän säännöillään.

Sinä päivänä, kun joku yläluokan edustaja kiittää minua ansiokkaasta tekstistä, voin yhtä hyvin lopettaa kirjoittamisen ja muuttaa loppuelämäkseni johonkin perunakuoppaan häpeämään. (Tai jos ihan totta puhutaan, niin en: tokihan tunnen sellaisenkin vaientamistekniikan kuin "kuoliaaksihalaaminen".)

Mitä tulee tyyliin, makuun ja käyttäytymiseen - luoja varjelkoon siltä päivältä, että annan jonkun eliitin omahyväisen edustajan ne puolestani määritellä!

Sama koskee sivistystä. Sivistys ei ole sivistyssanoja tai ulkokultaisuutta, sivistys ei ole sitä ettei koskaan missään kontekstissa kiroile, sivistys ei ole sitä että sanoo kierrellen, että "turpa kiinni huora". Sivistys ei ole sitä, että turvautuu itse rakenteelliseen väkivaltaan ja jättää likaisen työn peräluutien huoleksi. Sivistys ei ole jakkupukuja ja kravatteja. Sivistys ei ole harmaata, keskustelua karttavaa konsensushyminää, ettei kenellekään vain tule paha mieli.

Mitä se sitten on, jääköön lukijan pohdittavaksi.

Maailmalla "jos olisitte vähän kiltimmin niin teitä kuunneltaisiin" -argumentti tunnetaan nimellä tone argument. Ja se ei muuten pidä paikkaansa. Se on täyttä paskaa. Tiedän sen ja niin tietävät myös establishmentin edustajat - siksi he sitä vaativatkin. Sillä yritetään vaientaa ja viedä kritiikiltä terä, lyödä lyötyä, kastroida oikeutettu viha. Viha, joka syntyy tilanteissa, joissa sen jokaisella terveellä ihmisellä kuuluukin syntyä.

"If you tread on someone's toes, and they tell you to get off, then get off their toes. Don't tell them to 'ask nicely'."

Olemme tulleet aika kauas asiasta, joka oli: saako ihmistä uhkailla, pahoinpidellä ja häiritä sen vuoksi, että tämä esittää julkisesti omia mielipitetään omalla nimellään? Useimmiten vieläpä sellaisia mielipiteitä, joissa puolustetaan altavastaajia hyväosaisten mielivaltaa vastaan.

En millään jaksaisi enää tätä metakeskustelua. Sievistelevää, hymistelevää, kaksinaamaista, tuhoisaa, rakenteellista väkivaltaa pönkittävää epäkeskustelua. Haluaisin keskustella asioista, josta olen vuosikausia kirjoittanut. Asioista, kuten:

Tuloerojen kasvu , köyhyys, kurjistuva työelämä, toimeentulo, vanhuspalvelulaki...

Sikäli kun puhutaan "vihapuheesta", toivoisin sitä lähestyttävän juridiikan, en moralismin näkökulmasta - kuten Sakari Timonenkin esittää.

Sitten loppukevennys. Pikkuveljeni valisti minua hiljattain, että maailman vaikein kieli on mandariinikiina. Itse alan kallistua kantille, että kyllä se on kuitenkin tuo appelsinsuomi.

Np. Sehr Schnell - Tekopyhä